Kahvikakkua

Kiitos teille kaikille ihanille lukijoille, jotka olette käyneet uskollisesti pitkin viikkoa kurkkaamassa, josko olisin saanut tehtyä uuden postauksen. Tästä tuli valitettavasti tällainen harvapostauksinen viikko. Postausaiheita kyllä olisi vielä useampikin mielessä odottamassa, mutta toisinaan on vain pakko myöntää itselleen, ettei aika ja voimat riitä kaikkeen mihin haluasi niiden riittävän.

Viime sunnuntaina meidän oli tarkoitus lähteä pikkupoikien kanssa legonäyttelyyn, mutta sairastumisen vuoksi suunnitelmat muuttuivatkin. Kunnon pakkaspäivä sai meidät tällä kertaa pysymään sisätiloissa. Pojat nauttivat legoleikeistään, kakluunissa paloi tuli, lauantaina ostetut valkoiset tulppaanit ilahduttivat maljakossa ja minä päätin leipoa erittäin yksinkertaisen ja nopean kahvikakun sunnuntain päiväkahvin kaveriksi.

 

Seitsemän minuutin gluteeniton kahvikakku:

  • 4 kananmunaa
  • 3 dl sokeria
  • 2 dl perunajauhoja
  • 1,5 dl gluteenitonta jauhoseosta (esim. Semper)
  • 3 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 200g huoneenlämpöistä voita tai margariinia

Nimi kakulle tulee siitä, että kaikki ainekset laitetaan kerralla leivontakulhoon ja niitä sekoitetaan vatkaimella yhteensä seitsemän minuuttia. Muistattehan, että jos haluatte tehdä kakusta gluteenittoman, vuoka pitää muistaa jauhottaa gluteenittomilla (korppu)jauhoilla. Kakkua paistetaan 200 asteessa noin 35 – 40 minuuttia. Jos kakun ei tarvitse olla gluteeniton, voi gluteenittoman jauhoseoksen tilalla käyttää vehnäjauhoja.

Vilja-allergiani vuoksi meidän perheessä tehdään lähes kaikki leivonnaiset gluteenittomina. Monet kakut on mahdollista tehdä gluteenittomina ihan vaan vaihtamalla jauhot sopiviksi. Vilja-allergikkona kaipaan kaikkein eniten entistä ihan parasta herkkuani eli korvapuustia. En ole onnistunut saamaan siitä gluteenittomista jauhoista leipomalla mieleistäni. Helsingissä toimi muutama vuosi sitten Annankadulla ihana gluteeniton Agata-kahvila. Sieltä sai todella hyviä korvapuusteja. Ostin aina siellä käydessäni niitä pussillisen ja pakastin ne kotiin päästyäni. Ne olivat kaiken lisäksi niin suuria, että puolitettuina niistä riitti herkuteltavaa monelle kahvihetkelle. 

Lantliv kuuluu niihin lehtiin, jotka kerta toisensa jälkeen löytävät tiensä ostoskärryyni. En tunnusta olevani sisustuksen suhteen mikään ”superlantlivtyyppi”, mutta toki se näkyy meidän kotona erityisesti vaalean värimaailman osalta. Joku tietty tunnelma noissa lehdissä vain vielä vuosienkin jälkeen kolahtaa ja ilahduttaa. Tämä talvinen Lantlivin numero pääsi täydentämään viime sunnuntain kahvihetkeäni.

Talvisia hetkiä viikonloppuunne — kakulla tai ilman — ja hankien hohdetta alkavaan helmikuuhun!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *