Meidän perheessä viidellä seitsemästä on syntymäpäivä kuukauden sisään syyslokakuussa. Keskimmäisellä pojalla ja minulla on yhteinen syntymäpäivä. Pikkupoikien syntymäpäivät ovat noin viikon välein. Näistä syistä olemme jo joidenkin vuosien ajan yhdistelleet syntymäpäivien viettopäiviä.
Syksyn pojille on pidetty yleensä yhteiset sukulais- ja kummisynttärit. Niin tehtiin tänäkin (siis viime syksynä) vuonna. Lisäksi esikoinen vietti erillisiä 18-vuotissyntymäpäiviään. Alakouluikäiset pojat ovat viettäneet yleensä omat kaverisynttärit, mutta koska juuri lokakuussa perheeseemme rantautui melko raju sairaus, päädyimme lopulta pitämään pikkukoululaisille yhteiset kaverisynttärit. Ajankohta siirtyi marraskuun loppupuolelle, jonne tuntui sopivan hyvin teemaksi seitsemänvuotiaan kestosuosikki eli jääkarhut.
Isossa perheessä huomiota on aina jakamassa joku muu. Siksi pidän erityisen tärkeänä, että jokaisen syntymäpäivää muistetaan jakamattomalla huomiolla. Vaikka olisi miten kiireinen arkiaamu, kannamme aamupalan kera onnittelulaulun ja lahjojen vuoteeseen.
Tässä on vuorossa todellisen jääkarhufanin juhlapäivä ja pikkuveli kera onnitteluhalauksen.
Meidän perheessä “jääkarhukakuksi” nimetty kakku tekeillä.
En ole todellakaan mikään intohimoinen leipuri enkä ruuanlaittaja. Lapsiperheessä nuo asiat ovat kuitenkin välttämättömiä ja vuosien varrella sitä lienee lukuisien toistojen — sekä niiden kuuluisien yritysten ja erehdysten — jälkeen vähän jotain oppinutkin. Parhaita opettajia ovat olleet lasten ja omat allergiat. Silloin on vain ollut pakko tarttua kauhaan ja kokeilla miten käy, koska mistään ei ole voinut hankkia mitään valmiina.
Sen sijaan tykkään todella paljon suunnitella juhlia koristeluineen, kattauksineen ja ohjelmineen. Viime vuosina sekin vain on jäänyt vähemmälle kuin olisin toivonut. Toisaalta olemme mieheni kanssa kehittyneet melko tehokkaaksi tiimiksi laittamaan pystyyn juhlat kuin juhlat, nopeallakin aikataululla. Valitettavasti sellaisesta tehotyöskentelystä on varsinainen juhlienjärjestelynautinto kaukana.
Tätä jääkarhukakkua loihtiessani, kuopus suuttui minulle, koska hän ei voinut ymmärtää miksi rikoin kakun. Hän ei ilmeisesti ollut hetkeen nähnyt täytekakun täyttämistä (useimmiten se tapahtuukin yön pimeinä tunteina), joten kakun leikkaaminen kolmeen osaan tuntui kakun rikkomiselta.
Tämä kuva on sukulais- ja kummisynttäreiltä. Pojilla oli silloin yllään La Coqueta Kidsin vaaleansinivalkoraidalliset puuvillaneulepaidat ja vaaleansiniset sukat (Condor) sekä KappAhlin Hamton Republic 27:n beiget chinoshortsit. Vaaleansiniset Condorin polvisukat olisivat myös sopineet hyvin tähän asuun ja niitä olemme muussa yhteydessä käyttäneetkin.
Nämä kuvat ovat melko suttuisia, mutta yritetään kestää. Valo oli aivan onneton.
Sukulais- ja kummisynttäreille pojat ovat yleensä saaneet valita oman teeman ja tarjoilupöytään on laitettu jokaiselle kakku valitsemallaan teemalla. Kuopus toivoi seittikakun Spiderman-teemaansa. Täytyy näin välikommenttina kertoa, että viiden pojan äitinä olen tainnut päästä aika pitkälle, nimittäin tämä oli elämäni ensimmäinen seittikakku 😉 Yhdeksänvuotias toivoi lego(porkkana)kakkua.
Nyt takaisin varsinaiseen aiheeseen eli jääkarhukaverisynttäreihin. Tässä kuvassa pojat odottavat kuistilla kavereitaan saapuviksi. Jääkarhufani halusi ehdottomasti laittaa ylleen jotakin valkoista. Koska marraskuun loppupuolella oli jo ilmassa talven tuntua, päätimme shortsien sijaan laittaa alaosiksi tutuiksi tulleet Zara Kidsin kamelinruskeat sammarit. Yläosiksi päätyi sitten valkoista. Yhdeksänvuotiaalla on isoveljensä vanha Zara Kidsin vaarinpaita ja nuoremmilla veljillä KappAhlin Newbie-malliston vastaavat paidat täältä.
Pojat haluavat ja tykkäävät itse osallistua juhlien suunnitteluun ja toteutukseen. Olen huomannut, että monesti lapset ovat esimerkiksi kauppareissuilla paljon tarkempisilmäisiä kuin aikuiset. Jääkarhukattauskin lähti kehittymään siitä, kun pojat näkivät kaupassa tuon “lumen” eli tuollaisen tekolumivanulevyn. Havupuut löytyivät samasta kaupasta ja Schleichin jääkarhuja meiltä löytyi ennestään.
Jäätikkö syntyi kodin kartonkivalikoimasta. Erikokoisia villatupsuja olen tehnyt aiemmille jääkarhusynttäreille Novitan “tupsukoneella”. Silloin tein myös tupsuista viirinauha, jota käytettiin myös näillä synttäreillä (kuva alempana). Fazerin Lumipantterin tassut käyvät hyvin myös jääkarhun tassuista. Jääkarhuservetit olin ostanut jo aiemmin H&M Homesta, koska arvelin niille joka tapauksessa tulevan joskus käyttöä. Tassupillit puolestaan ostin täältä.
Pojat leipoivat juuri ennen juhlia mummin kanssa vuoden ensimmäiset piparkakut ja “tilasin” silloin heiltä erityisesti jääkarhupipareita valkoisella kuorrutteella. Jokaisen juhlijan paikalle laitettiin jo valmiiksi yksi jääkarhupipari, joka toimitti samalla myös koristeen virkaa. Valonauha toi kivaa tunnelmaa “lumihangella”.
Luminen kuusi ei ehkä mittakaavaan oikein istunut, mutta mielestämme se kuitenkin sopi kattaukseen. Poikien mielestä Hobstar-lasit sopivat parhaiten tuomaan talvitunnelmaa kattaukseen, joten ne valittiin.
Jääkarhufani olisi halunnut, että kaikki tarjoiltava on valkoista, mutta muutama poikkeus kuitenkin hyväksyttiin, koska pojat toivoivat pöytään tiettyjä herkkuja. Jäätelöpallokakkuihin sain idean muistaakseni jo vuosi sitten Lattemamman blogista. Nämä pallot vaan eivät onnistuneet meillä yhtä hyvin kuin vuosi sitten, mutta eipä se tuntunut ketään haittaavan. Tänä vuonna sujautettiin vaniljapallojen sekaan hieman valkoisia marenkeja. Pallot kannattaa siis pyörittää valmiiksi rasioihin pakastimeen ja vasta juuri h-hetkellä nostaa tarjoiluastialle.
Valkoiset pienin kulkisin varustetut viirinauhat ovat Numero 74:n. Olen tilannut ne täältä. Niitä oli käytössä kaksi nauhaa ja lisäksi tuo tupsuviirinauha.
Donitseihin tai muihin herkkuihin saa helposti teemakoristeet erilaisilla tikuilla. Tällä kertaa pojat piirsivät itse hauskat jääkarhukuvat. Valkoiset isot vaahtokarkit olivat kuin lumikuutioita.
Poikien toiveena oli, että näillä synttäreillä ei olisi paljoa ohjelmaan, vaan että he saisivat leikkiä kavereidensa kanssa. Ennen juhlia pojat ideoivat itse muutaman ohjelmanumeron herkkuhetken lisäksi. Yhdeksänvuotias piirsi isolle kartongille hauskan jääkarhun sekä irtorusetin, jota yritettiin huivi silmille sidottuna kiinnittää mahdollisimman lähelle toivottua paikkaa. Toisena ohjelmanumerona yläkerran aulaan oli piilotettu Schleicin jääkarhuja ja ne piti löytää. Tällaiset etsimis/piilotusleikit kaikessa yksinkertaisuudessaan ovat yleensä aina lasten mieleen.
Ennen kotiinlähtöä oli vielä vuorossa perinteinen onginta. Keksin muutama vuosi sitten mielestäni hyvän pienen kiitoslahja/ongintayllätysidean vieraille. Ostin kirjakalenterin, josta saimme jokaiseen pakettiin yhden kirjan. Tällä kertaa käytimme jouluaiheisia Kunnaksen kirjoja. Aiemmin olemme käyttäneet muunmuassa Richard Scarryn kirjoja.
Ovatko teillä lapset mukana tekemässä synttäreitä? Millaisista teemoista he pitävät?
Ihanat juhlat!
Meillä myös rakastetaan juhlien järjestelyä ja tytöt ovat nyt jo kehitelleet tulevien teemoja ja niiden ( tietenkin supersalaiset 😉) Pinterest kansiotkin on jo luotu äidin Pinterestiin. He ovat molemmat syntyneet loppuvuodesta, joten hyvissä ajoin ollaan liikenteessä. Juhlien teemat toki välillä muuttuvat viime tipassa. Olen ottanut tämmöisiin juttuihin rennon asenteen.
Juhlat pitäisi olla elämässä kiva ja iloinen asia. Jos tykkää järjestellä niin se on super kivaa, mutta jos ei ja siitä saa vaan stressiä, niin itse vieraana ainakin viihdyn hyvin myös ihan perus kakkukahveilla joissa ei tapahdu mitään ihmeellistä tai ole yhtään koristustakaan.
Mutta teillä siis ihanat jääkarhujuhlat ja kiva kun jätskipallokakusta on ollut teilläkin iloa!
Kiitos kommentistasi! Ajattelen juuri noin kuin sanoit! Naama irvessä juhlien vääntäminen ei ole kenellekään kiva asia, mutta jos juhlien järjestäjä saa iloa järjestämisestä ja loihtii teeman ympärille juttuja, niin se ei ole hänelle rasitteeksi vaan nimenomaan iloksi. Itselleni neljännen lapsen syntymän jälkeen ehdottomasti suurimmaksi haasteeksi on tullut kodin saaminen juhlakuntoon eli sen yleinen siisteys. Vaikka järjestän ja siivoan päivittäin, niin kynnyksen juhlien järjestämiseksi olen asettanut (siis itse itselleni) korkeammalle. Siinä onkin oma henkilökohtainen haasteeni saada tuota rimaa madallettua. Iloa tuottaa kyllä ehdottomasti se, että lapset ovat itse innolla mukana miettimässä mahdollista teemaa, tarjoilua, ohjelmaa, koristeluita jne. Olemme myös viettäneet juhlia pelkästään kahvitellen ja ilman teemaa. Toisinaan lapset ovat ihan toivoneetkin niin. Ihana kuulla, miten tytöt ovat koonneet noita “salaisia” kansioita 🙂