Rakkaudella, Malin

Työkaverini oli saanut lahjaksi gluteenittoman reseptikirjan ja lupasi tuoda sen minulle lainaan. Olin melko varma, että monen muun gluteenittoman ohjekirjan tavoin, lähes jokaisessa reseptissä jauhot on korvattu pähkinöillä. Eipä siinä mitään, mutta kun olen allerginen myös niille pähkinöille.

Eräänä sunnuntaina tartuin kirjaan. Lukiessani alkusanoja, ymmärsin heti, että tässä sukelletaan pintaa syvemmälle, mikäli nyt reseptikirjasta voi niin edes sanoa. Tämä johtui siitä, että kirjan tekijällä, kokki Malin Båtmästarilla (nykyään Vesterback) oli henkilökohtainen syy valmistaa gluteenitonta ruokaa. Melkein itku pääsi itseltänikin, kun tavoitin sen tunteen, jonka hän jakoi. Ne monet kerrat, kun jossain reissussa kuljetaan ympäri kaupunki etsimässä jotain sopivaa syömistä minulle. Ne monet tuloksettomat kerrat. Ne monet kerrat, kun saan kokea olevani vaikea tapaus. Ne kerrat, kun saan kuulla, että meillä on nyt kiirettä, emme ehdi valmistaa sinulle syömistä. Ne kerrat, kun löydän salaatistani lohta, joka on “pomppinut” sinne salaattivitriinin toisesta päästä.

Näillä kokemuksillani en tarkoita sellaisia kertoja, kun menemme vaikkapa kylään eikä minulle löydy sopivaa syömistä. Siitä en ole lainkaan pahoillani, sillä se on täysin ymmärrettävää. Eivät yksityiset ihmiset voi kodeissaan varautua kaikenlaisiin allergioihin. Mutta jos menen maksulliseen ravintolaan, jossa on ammattihenkilökuntaa, niin oletan silloin, että heillä on mahdollisuus palvella. Ei minun ruokavaliostani kuitenkaan niin paljon puutu, etteikö jotain löytyisi — ruokaravintolasta.

Todellakin: RAKKAUDELLA, Malin. Ihmettelin aluksi kirjan nimeä, mutta en enää. Tämä on rakkauden teko meille gluteenittomille. Kiitos! 

Ei, en halua olla hankala. Olisin superiloinen, jos voisin syödä kaikkea mahdollista, erityisesti sitä vehnää. Voiko mikään voittaa tuoretta korvapuustia? Kaikki, jotka tuntevat minut pidemmältä ajalta, tietävät miten paljon tykkäsin peruspullasta. Miten monta kertaa olin se, joka kävi ostamassa sen pullapitkon pöytään tai valitsi kaikista mahdollisista kahvilan antimista sen korvapuustin. Helsinkiin päästessä oli ehdottomasti saatava ostaa Cafe Esplanadista se jättikorvapuusti ja lähtiessä mielellään vielä toinen kotimatkalle. En siis todellakaan ole valinnut tätä. Jos on oikeasti allerginen jollekin ruoka-aineelle, ei yksinkertaisesti voi syödä sitä silloinkaan, kun oikein kovasti tekisi mieli. Ravintoloissa tarjoilijat ovat tottuneet ihmisiin, jotka “huvikseen” välttelevät esimerkiksi viljoja, mutta jälkiruuan kohdalla eivät enää voikaan vastustaa sitä herkullista suklaakakkua. Se antaa henkilökunnalle sellaisen viestin, että me jotka emme ihan oikeasti voi maistaa muruakaan vehnää, olemme hankalia. Samasta syystä sinne lautaselle saattaa “eksyä” allergeenejä ja sen vahtiminen ei ainakaan helpota meidän hankalaksi leimaamista. 

Lukiessani kirjaa eteenpäin, huomasin, että siellä oli useampikin minulle sopiva resepti. Löytyi suolaista ja makeaa, ruokaa ja jälkiruokaa. Oli evästarpeita ja herkkuja. Ja oli PULLAA!!! Useampi resepti pullaa! Iloitsin ääneen monen ohjeen kohdalla ja räpsin kännykällä niistä kuvia. Lopulta kuulin mieheni sanovan, että taitaa olla tosi hyvä kirja, voisikohan sen tilata omaksi. Tartuin samantien tuumasta toimeen. Löysin kirjan edullisesti uutena yhdestä antikvariaatista ja se olikin minulla jo muutaman päivän päästä.

Täältä voi myös tilata kirjaa.

Lämmin kiitos vielä ihanalle työkaverilleni, joka suositteli minulle tätä kirjaa!

 

Malinin blogin löydät täältä. Löysin sen itsekin juuri äsken, joten en osaa sen kummemmin siitä vielä kertoa. Hän kirjoittaa ruotsiksi ja toimii ilmeisesti nykyään päätoimisesti yrittäjänä. Perheeseen odotetaan vauvaa. Uransa alkuvaiheessa Malin on toiminut yrittäjänä omassa kahvilaleipomossaan, mutta jouduttuaan siirtymään gluteenittomaan ruokavalioon, hän koki tarvetta kehittää jotain siihen sopivaa tilalle. Tämä on hänen kolmas kirjansa ja käsittääkseni ensimmäinen, joka on käännetty suomeksi.

Olin päättänyt, että heti kun saan kirjan käsiini, menen ostamaan kaupasta tarvikkeet näihin pikapulliin ja niin teinkin.

Vaikka olenkin mielestäni jo melko kokenut kaupan “allergiahyllyjen” koluaja (meidän keskimmäinen lapsemme oli nuorempana vielä paljon minua allergisempi), huomasin kauppareissullani, että ostan oikeastaan ainoastaan niitä samoja tutuksi tulleita aineksia ja siitä syystä sain kulumaan melko paljon aikaa etsiessäni tämän pikapullareseptin “uusia” tarvikkeita.  

Mutta siinä ne nyt ovat! En laittanut pulliin voisilmiä, koska en niistä niin erityisesti välitä. Ohjeessa luki, että pullat ovat uunissa 12 minuuttia, mutta jouduin pitämään näitä uunissa 22 minuuttia. Joko reseptissä oli virhe tai sitten uuneissa oli eroa. Voisilmiä ja uunissaoloaikaa lukuunottamatta tein pullat täsmällisesti ohjeen mukaan.

Päivän “kahvilatauko” oli taattu!

 

Gluteenittomien pikapullien ohje (Malin Båtmästar):

  1. Lämmitä uuni 200-asteiseksi.
    2. Sekoita kaikki kuivat aineet kulhossa.
    3. Lisää voisula, munat ja jogurtti.
    4. Sekoita taikina hyvin ja lusikoi se paperivuokiin uunipellille.
    5. Paina jokaiseen pullaan pieni voikuutio.
    6. Voitele pullat kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria.
    7. Paista pullia noin 12 minuuttia. HUOM! Minä paistoin 22 minuuttia.

    Pullia ei tarvitse lainkaan kohottaa.

Lämmintä pullaa nopealla aikataululla. Todellista pikapullaa. Gluteenittomana. Nam!

Nämä pullat maistuivat myös meidän perheen ei-allergisille ja katosivat hetkessä pieniin ja isompiinkin suihin. Täytynee siis tehdä jonain päivänä uusi annos — ehkä suosista tuplana!

Ihan edulliseksihan nämä eivät kyllä tulleet, koska reseptissä oli niin paljon erikoisia ainesosia. Katsotaan josko myöhemmin kokeilen hieman soveltaa ohjetta ja korvata noita monia erilaisia jauhoja tavallisella gluteenittomalla jauhoseoksella.

Pelkästään pullareseptejä riittää jatkossakin useampia kokeiltaviksi. Nutellaversiota en voi tehdä, mutta luulen että noissa muissakin on jo ihan riittävästi.

Hyvää ystävänpäivää juuri sinulle sopivan herkun kera!

Ps. Haluan vielä kiittää kaikkia niitä kahviloita ja ravintoloita, joista on löytynyt ymmärrystä, välittämistä ja palveluhenkeä. Erityiskiitos kaikille sellaisille paikoille, joissa minulle on sanottu, että hei, me voidaan tehdä sinulle ihan erikseen sellainen leipä tai salaatti tai ruoka-annos, joka varmasti sopii. Teemme sen puhtaista aineista keittiössä.
Emme ota riskiä “pomppineista kaloista” tai muista.
K I I T O S !

Pps. Miten te muut allergikot löydätte itsellenne sopivaa syötävää “tien päältä”?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *