Afternoon Tea Party osa 1, valmisteluja

Eilisen toteutuneet haaveet ja
huomisen toteutumattomat unelmat
tekevät tämän päivän.

Matkustaessani ensimmäisen kerran Isoon-Britanniaan kuukaudeksi kesällä 1991, menetin sydämeni tälle muodollisuuksien ja kohteliaisuuksien saarivaltiolle välittömästi. Tästä sydämeni menetyksestä kertovat aiemmin vaikkapa postaukset pojista ja polvisukista. En tunnustaudu niinkään kuninkaallisten ihannoijaksi, vaan ennemminkin koko tuon vanhatyylisen kulttuurin. Brittiläinen televisiosarja Downton Abbey oli kuin huumetta tällaiselle brittikulttuurifanille. 

Haaveissani olin suunnitellut ja toteuttanut brittityyliin afternoon tea partyt, mutta todellisuudessa oikea toteutuminen oli jäänyt. Kun kuulin Downton Abbey -elokuvan ensi-illan olevan syyskuussa, koin että nyt tai ei koskaan. 

Koska syntymäpäivänikin on syyskuussa, ajattelin, että tänä vuonna voisin vaihteeksi niitäkin viettää — aikuisten synttäreitä kun enää harvemmin vietetään oman perheen ulkopuolella.

Loppujen lopuksi kävi niin, että haudoin ideaani vain yhden yön yli ja eräänä lauantai-iltana kerroin siitä miehelleni. Koska hän kannusti järjestämään teekutsut, syntyivät juhlien kutsukortit heti sunnuntaina ja päätyivät postiin maanantaina. (Kuvassa näkyvä kutsukorttien kansikuva on Pinterestistä.) Lopulta jouduin vielä aikaistamaan kutsujen ajankohtaa viikolla, joten kaikki syntyi erittäin nopealla aikataululla. Siinä tosin auttoi se, että olin niin moneen kertaan teekutsut järjestänyt — mielikuvissani!

Lauantaina viikkoa ennen teekutsuja, kävin kaupungilla keskimmäisen poikani kanssa. Kävimme ostamassa aitoa Earl Grey -teetä yhdestä vanhanajan perinteisestä pikkuisesta teepuodista. Kävimme myös ”blingbling”-kaupassa ostamassa hiuksiini pannan Downton Abbeyn tyyliin 😉 Muutamat gluteenittomat leivoksetkin kävimme tilaamassa etukäteen.

Minulla oli mielessäni juuri tietynlainen kukka-asetelma teekutsupöytään. Ennen kuin menin tekemään kukkatilausta, halusin käydä paikallisessa sisustusliikkeessä katsomassa, löytäisinkö ajatukseeni sopivan maljakon.
Olen jo pitkään ihaillut tätä ruotsalaista  Cult Designin Orient-sarjaa valkoisena. Kun näin sisustusliikkeessä korvallisen viiden desilitran teekupin, tiesin heti, että siinä olisi etsimäni maljakko! Sattumoisin tuotteet olivat juuri tuolloin -30% alennuksella, joten päädyin ostamaan myös teekannun ja pienen jalallisen tarjoiluvadin valkoisena. 

Jatkan yhä haaveilua näistä kauniista saman sarjan asettilautasista (sekä ruokalautasista) ja isommasta jalallisesta tarjoiluvadista.

Kukkakauppaan päästyäni kaivoin laukustani Pinterestistä poimimani inspiraatiokuvat kukka-asetelmista sekä juuri ostamani ”maljakon”. Kun kukkakauppias näki maljakon, hän innostui valtavasti ja tiesi heti millaista kimppua/kukka-asetelmaa tavoittelin. Tiedättekö sen tunteen, kun joku ymmärtää täsmälleen mitä ajat takaa? Tässä oli kyse juuri siitä.

Sunnuntaina oli vuorossa gluteenittoman skonssiohjeen testaaminen ja teen koemaistaminen kera lisukkeiden. Leivontaohje löytyi tästä aiemmin esittelemästäni gluteenittomasta leivontakirjasta, jota voin yhä lämpimästi suositella.

Nikolas Vahen lemon sugaria löysin eräästä toisesta paikallisesta pikkuliikkeestä. Kauniin puukantisen Nordic Honeyn olen ostanut helsinkiläisestä Nougatista. Mansikkahillo ja hunajainen vaniljasiirappi ovat Stockmannin Herkusta. Astiat ovat Greengaten. Tiedättekö muuten mistä voisin ostaa puisen hunajahyrrän? Kuvissa näkyvä hyrrä on muistaakseni ostettu kauan sitten Pentikistä. Se on mennyt hieman rikki ja olin aikeissa ostaa uuden, mutta Pentikissä sanoivat, että eivät ole enää ehkäpä viiteen vuoteen niitä myyneet. Koko kaupungista en onnistunut löytämään uutta hunajahyrrää. 

Downton Abbey -kirjat virittivät omalta osaltaan kohti tulevan viikonlopun tunnelmia. Kirjoissa on paljon kuvia. Mukaan mahtuu myös reseptejä.

Varasin teekutsupäivän aamuksi kampaajan. Luottokampaajani auttoi virittäytymisessä afternoon tea partyn ja Downton Abbeyn tunnelmaan.

Ruskean Jumperfabrikenin pilkkumekkoni olen ostanut jo viime talvena alennusmyynnistä täältä. Olen alusta asti kutsunut sitä ”teekutsumekokseni” ja nyt se pääsi vihdoinkin käyttöön. Minulla on entuudestaan muutama muukin Jumperfabrikenin mekko ja olen ollut niiden laatuun todella tyytyväinen. Täältä löydät ensimmäisen Jumperfabrikenin mekkoni, joka on yhä minulla käytössä ja kuuluu suosikkeihini.

Seuraavassa osassa sitten varsinaisista teekutsuista.

Minulla pyörii myös puolivalmiina luonnoksena muutama postausta, joita en saa millään viimeisteltyä. Niistä tuoreimman kuvittelin julkaisevani jo ennen teekutsupostauksia, mutta jostain syystä en vain saa sanojani aseteltua kuten haluaisin. Kuvat ovat valmiina, mutta teksti ei muotoudu, kuten toivoisin. Jätän sen siis vielä hetkeksi hautumaan.

Kioskikahvila Ruusuritari

Meillä on tapana viedä aina joitakin leluja vähäksi aikaa vintille tai varastoon ja niin oli käynyt kauppaleikinkin. Pojat olivat toivoneet, että se voitaisiin jälleen ottaa esille. Kun koitti se hetki, että isä haki vintiltä kauppatarvikelaatikot alas, käynnistyivät leikit välittömästi. Rahat ja tarvikkeet vaihtoivat omistajaa.

Kioskikahvila Ruusuritari — toimittuaan ensin jäätelökioskina — muuttuikin varsinaiseksi torikojuksi. Miten ihanaa olikaan levittää kioskikahvilaleikki ulos! 

Pojat järjestivät tavarat aivan itse paikoilleen enkä puuttunut niiden järjestykseen. Toimin ainoastaan roudarina 😉 Mielestäni on todella mielenkiintoista seurata sivusta, miten leikit syntyvät, kehittyvät jne. Leikkihän harjoituttaa todella monia asioita ihan huomaamatta. Tässäkin lapset alkoivat lajitella myytäviä tuotteita tietyin perustein, jotka he itse toistensa kanssa keskustellen loivat.

Minimanista vuosia sitten löytämäni korit olivat kuin tehdyt tälle mieheni nikkaroimalle kioskin etutiskille. Jäätelökioskina ollessaan tuo taso oli laskettu alas verhon taakse. 

Oikeassa yläkulmassa näkyvä mielestäni aivan ihana jäätelösetti on Ziccosta.

Itse olen ihastunut erityisesti puisiin ”ruokiin”. Niitä olen ostanut ainakin Riimikosta ja Miraakkelista sekä jo lopettaneesta Kurragömmasta. Helsinkiläinen Tingeling myy myös leikkiruokia. Myös esimerkiksi Leikkien  leluilta löytyy vaikkapa puisia osiin pilkottavia leikkiruokia ja kakkuja yleensä setteinä. PlanToy on yksi heidän puulelumerkeistään.

Puisten ruokien lisäksi myytävien joukosta löytyy myös kankaisia ja virkattuja sekä toki myös muovisia tuotteita. Pullapojat olen tainnut ostaa Bambinista, virkatut mansikat saattaisivat olla Tiimarista. Lisäksi olen itse virkannut ainakin dominokeksejä, leivoksia ja prinsessakakkuja. Ikeasta taitaa olla osa huoparuuista.

Kankaiset karkkikepit ja omenat ovat Mailegin. Omenat ja pienet karkkikepit ovat oikeasti joulukuusenkoristeita ja ovat myös meillä siinä(kin) tarkoituksessa.

Tiskin alapuolella olevat peltipurkit ovat Lidlistä.

Tässä leikissä kaikki olisivat halunneet olla myyjiä, mutta mitäpä myyjälle tekee, ellei ole ostajaa. Pojat sopivatkin leikkiinsä kiertävän systeemin. Yksi oli kioskinmyyjä, yksi kahvilanpitäjä ja yksi ostaja. Roolit vaihtuivat aina yhden ostokierroksen jälkeen.

Leikin alussa lapset jakoivat leikkirahat tasaisesti kaikkien kesken. Kyllä oli muuten hienoa maksaa aivan ”oikeilla” seteleillä.

Myyntitiskin takana on vielä yksi hylly, jossa tämän leikin myyjä säilytti muunmuassa hedelmävaakojaan, jotka sitten tarpeen tullen nostettiin käyttöön.

Kahvilatiskin takana puolestaan valmistettiin äidille erikoiskahvia tai teetä ja tarjolla oli myös gluteenitonta leipää ja pullaa <3

Kahvilan lastenposliiniastiasto on Ikeasta ja puiset pilkkukupit kuuluvat kahvikoneeseen. Niitä on myynyt ainakin Tingeling. Fisher Pricen kassakone oli aikoinaan yksi esikoisen suosikkileluista hänen ollessaan kaksivuotias.

Arvaatteko mikä oli lasten mielestä tuona päivänä kioskikahvilaleikin kohokohta? — Se kun äiti tuli asiakkaaksi! Kuopus tarkkaili ihmetellen äidin ostoskäyttäytymistä ja suorastaan imi siitä mallia itselleen.

Vuosien saatossa meille on kertynyt kauppakoreiksi puisia, metallisia ja muovisia koreja. 

Torikojuostosten jälkeen oli tietysti vuorossa kahvilassa asiointi.

Pöytiin tarjoilu sisältyi hintaan.

Kuopus vaikutti ihmettelevän kovasti ostoskäyttäytymistäni ja tiivistikin ajatuksensa yhteen kysymykseen: 
— Äiti miksi sä ostit niin paljon? 😀

 

Tässä kuvassa näkyy tuo Mekkotehtaan idean pohjalta kehittelemämme kioski sivuprofiilista.

Tämä leikki jatkui oikeasti koko päivän iltaan asti eli niin kauan, kun oli pakko mennä iltapesulle ja nukkumaan. Kuopus kysyi moneen kertaan, että saadaanko me varmasti jatkaa leikkiä heti aamulla. Vielä juuri ennen nukkumaanmenoa hän kävi parvekkeelta kurkkaamassa, että onko kioski todellakin yhä paikoillaan pihassa. Ja olihan se! Muut tarvikkeet kerättiin laatikoihin ja nostettiin yöksi suojaan, mutta koska tiedossa oli trooppinen kesäyö, saa kioski jäädä paikoilleen odottamaan seuraavan päivän leikkijöitä.

Leikitäänkö teillä kauppaleikkejä?

Jäätelökioskilla

Uimarantapäivien jälkeen, kun helteet iloksemme yhä jatkuivat, päätimme perustaa kotipihaamme jäätelökioskin!

Postauksen kuvat ja tapahtumat ovat siis heinäkuun lopulta.

Vaikka meidän perheessäni ei olekaan itseni lisäksi muita mekkojen käyttäjiä, niin ihastuin aikoinaan näihin Mekkotehdas-kirjoihin. Oletteko huomanneet, että ne sisältävät muutakin kuin mekkojen kaavoja? Tästä ensimmäisestä kirjasta löysin silloin vuosia sitten kioski- ja kauppaleikkeihin kivan idean, jonka mieheni lupasi toteuttaa. Toivoin kioskiin kirjan alkuperäisestä mallista poiketen vielä erillisen isomman tiskin, jonka mieheni ideoi ja toteutti. Jätskikioskille riitti kuitenkin pienempi tiski (kauppaleikeistä myöhemmin).

Kävimme poikien kanssa aamulla kaupassa ostamassa tarvikkeita jäätelökioskille. Tiesittekö, että jäätelövohveleita saa myös gluteenittomina? Nämä vohvelit taisivat olla laktoosittomia.

Kioskikahvilamme nimi on Ruusuritari. Nimi juontaa juurensa viiden vuoden takaisilta hieman isommilta yhteissynttäreiltä, joiden teemana oli kahvila. Odotin silloin kuopusta ja koska meidän perheessä lähes kaikki syntymäpäivät osuvat syyslokakuulle, päätimme viettää yhteiset syntymäpäivät jo hieman etuajassa eli ennen kuopuksen syntymää. 

Kioskin viirinauhan ja etuverhon olen ommellut Tilda-kankaasta. Lisätiski kauppaleikkejä varten pullottelee tuon verhon takana.

Kankaiset karkkikepit ovat Mailegin.

Ennen kuin huomasinkaan, oli jäätelökioskin eteen syntynyt jono. Vain myyjä puuttui! Kaikilla jonossa olevilla oli niin kova jäätelönnälkä, että huomasinkin löytäväni itseni myyjän paikalta 😉 

Greengaten suloiset pilkkuastiat sopivat mielestäni  hyvin jäätelökioskin tunnelmaan. Pentikin sipulipurkin kansi oli oivallinen teline vohveleille. Lautasliinarasia on ostettu Lidlistä leikkejä varten ja puinen kassakone on neljäsluokkalaisen toteutunut joululahjatoive viitisen vuotta sitten. Se on ostettu Bambinista. 

Maksuvälineenä käytimme paperisia leikkirajoja ja niitä varten jokainen leikkijä tarvitsi tietenkin oman rahapussin! Eläinpussukka on ostettu markkinamyyjältä ja pandapussukan olen virkannut vuosia sitten kiitoslahjaksi jääkarhupojan (hän on myös pandafani) synttäreille.

Kun ensimmäiset jäätelöt oli syöty, kerääntyi ostajajoukko uudelleen jäätelökioskin eteen. Tällä kertaa pääsin itsekin asiakkaaksi, sillä lapset hoitivat vuorotellen myyjän roolia.

Lapset olivat hakeneet leikkimökistä pöydän ja tuolin kioskikahvilaan kalusteiksi sekä yhden puutarhapenkin. 

Sitten vaan myytiin ja ostettiin, kunnes kukaan ei jaksanut enää syödä yhtään jäätelöä tai kunnes helle oli ehtinyt viimeiset suupalat sulattaa. 

Maistuisiko sinulle kioskikahvila Ruusuritarin tötteröt?

Strösselillä vai ilman?

 

Poikien vaatteet:

  • Kahden nuorimman vaaleansinivalkoraidalliset pystykauluspaidat Lindex
  • Kahden nuorimman pellavashortsit H&M (olleet jo vanhimmalla veljeskaksikolla eli ovat tosi vanhat)
  • Keskimmäisen vaaleansininen pystykauluspaita La Coqueta Kids
  • Keskimmäisen valkoiset shortsit United Colours of Benetton
  • Teinipojan vaaleansiniset shortsit Gant
  • Äidin vaaleansininen pellavamekko By Pia´s

Kesän muisto

Erikoiset loppukesän ja  jopa alkavan syksyn hellepäivät nostivat mieleeni heinäkuiset hellepäivät ja ajattelinkin, että nyt olisi hyvä hetki tehdä pieni postaus meidän rantahetkistä.

Pikku Papun orkesteri Kesän muisto -kappale kätkee sisälleen juuri sen mitä toivon kesän jälkeen purkkiin tallentuneen talven varalle. Kappale on Reetta Kuisman säveltämä ja Liisa Kallion sanoittama.

Päätimme tänä kesänä lähteä hieman kauemmaksi kotoa uimarannalle. Pakkasimme rantatarvikkeet ja kunnon eväät mukaamme ja lähdimme matkaan. Ranta oli niin upea paikka, että pojat toivoivat samaan paikkaan uudelleen heti seuraavana päivänä. Niin sitten teimmekin! Kun kuopus näki tätä postausta tehdessäni näitä kesäisiä valokuvia, hän kysyi heti, että voidaanko mennä sinne taas tänään. Ihanat muistot sieltä.

Pojat rakensivat hiekkalinnoja ja tekivät vedestä patoja. 

Ranta oli kauttaaltaan hiekkapohjainen ja se oli niin matala, että lasten oli turvallista siinä touhuta (toki koko ajan piti silti vahtia). Koululaisten kanssa käytiin välillä kauempana vedessä, että he pystyivät myös uimaan. Vesi oli lämmintä ja ihanaa.

Kaikkein hauskimmat leikit tällä kolmikolla oli tämän krokotiilin kera. Pojat keksivät käyttää isoja hiekkalapioita airoina ja meloivat krokotiiliveneellään rantavedessä. Leikkiin kuului tietenkin se, että krokotiili aina välillä kaatui jne. Hauskaa oli!

Seuraavana päivänä ”leiriydyimme” lähes hiekkasärkkien toiseen päähän. Vaikka rannalla olikin valtavasti ihmisiä, sai tuolla päädyssä olla tosi rauhassa. Lapsia oli myös paljon helpompi vahtia, koska siinä kohdassa he olivat ainoat uimarit. 

Olimme syöneet kotona ennen lähtöä varhaisen lounaan, joten rannalla oli ensimmäisenä vuorossa hieman välipalaa ja ”kahvilataukoa”, kuten pojat tapaavat sanoa.

Gluteeniton kattaus äidille oli erikseen 😉

Aallot olivat muovanneet hiekkapohjasta kauttaaltaan tämän näköisen.

Keskellä merta kohosivat kapeat hiekkasärkkäkaistaleet. Toisinaan ne olivat juuri ja juuri veden pinnassa eivätkä näkyneet kauas asti. Olikin erikoinen näky, kun ihmiset kauempana merellä näyttivät ikään kuin kävelevän veden päällä.

Aallot tuntuivat yhtä pehmeiltä kuin hiekkakin. Aurinko lämmitti ihanasti ja vesi oli niin lämmintä. 

Istuin pienen hetken mukaan ottamassamme aurinkotuolissa. Suljin silmät ja ajattelin, että tähän jään. Juuri sen hetken tallensin tuonne purkkiin ja ajattelin varovasti raottaa purkin kantta tulevana talvena. Varovasti siksi, etteivät auringonsäteet, lämmin hiekka, meren tuoksu, laineiden liplatus ja lasten iloiset äänet pääsisi karkuun ennen kuin uusi kesä jälleen saa.

Kuopus tykkäsi yhä soudella krokotiilillä. Isommat veljet kävivät sillä aikaa  syvemmällä uimassa. Keksimme myös poikien mielestä tosi hauskan ampparihipan vedessä. Hippaleikki ja juokseminen vedessä olikin kieltämättä ihan hauskaa. Vaikka pojat leikkivätkin pääasiassa keskenään, on heidän mielestä aina ihan ylivoimaisen hauskaa, kun aikuinen tulee mukaan leikkiin. 

Toisena rantapäivänä pojat pääsivät myös etsimään kalahaaveineen pikkukaloja. Ne päästettiin kuitenkin aina heti vapaaksi. Nämä teleskooppivarrellisethaavit löysimme jo alkukesästä Flying Tiger -kaupasta. Ne maksoivat vain parikolme euroa kappale. 

Poikien lempivärit ovat vihreä, punainen ja sininen. Sattuikin aika hauskasti, kun näitä haaveja myytiin juuri näissä kolmessa värissä. Monet muutkin jutut meillä kotona on ”värikoodattuja” aivan kuten Tupulla, Hupulla ja Lupulla konsanaan 😀

Suloistakin suloisempi OlliEllan rottinkinen kärry saapui meille ale-ostoksena juuri ennen toista rantapäivää. Se oli kuin tehty kuopukselle.

Päivälliseksi mieheni teki aamulla ennen lähtöä rannalle mukaan otettavaksi gluteenitonta pizzaa. Voi miten hyvältä se maistuikaan helteisellä uimarannalla ihan vaan sellaisenaan kylmänä kylmälaukusta otettuna. 

Ongelmana oli vain se, ettei täältä rannalta olisi millään malttanut lähteä pois! 

Rannalta löytynyt linnunsulka onneksi tallensi myös muistikirjaani jäljen näistä upeista kesän 2019 hellepäivistä, jotka lopulta tulivat kuin tulivatkin!

Millaisia kesän 2019 muistoja teidän pulloistanne löytyy tulevan talven varalle?

 

Poikien vaatteet:

  • UV-uimahaalarit Polarn och Pyret (Suosittelen!)
  • Uimahousut Adidas
  • Hatut Polarn och Pyret ja Hampton Republic 27, KappAhl
  • Uimashortsit Polarn och Pyret
  • T-paidat Lego Wear ja Lingon&Blåbär
  • Chinoshortsit Hamton Republic 27, KappAhl
  • Äidin mekko Petit Bateau
  • Kengät Crocs, äidillä Ioanni Zapatero, Rodos
  • Korikassit Tine K
  • Korikärry ja pieni piknik-kori OlliElla

Arkivaatteita

En ole vielä kunnolla käynyt läpi poikien vaatetarpeita uudelle kouluvuodelle. Meillä toki on se etu, että valtaosa vaatteista siirtyy suoraan veljeltä toiselle. Täytyy vaan järjestää aikaa ja hakea vintiltä jemmassa olevia seuraavien kokojen vaatelaatikoita.

Tykkään ostaa pojille kouluun ja päiväkotiin tällaisia rentoja farkkuja. Kaikki kuvan farkut olen löytänyt Polarn och Pyretin kesäalesta. Osassa farkuista on erillinen puuvillavuori, joten niillä pärjää vielä ilmojen viiletessäkin aluksi ilman pitkiksiä ja sitten vielä pitkisten kera. Herkkäihoinen lapsemme sanoi heti housuja sovittaessaan, että nämä on ihanan pehmeät. Useimmiten en ehdi edes kysyä, miltä vaate tuntuu päällä, vaan hän itse kertoo sen heti.

Taatusti olen kertonut, etten ole mikään collegehousujen fani, mutta kuten kuvasta näkyy, ostan kyllä myös niitä lapsilleni. Onhan se vaan totta, että päiväkoti-ikäisen ja erillisiä ulkohousuja säiden kylmetessä käyttävän pikkukoululaisen on helppo pukea haalari tai ulkkarit pehmeiden collegehousujen päälle. Lisäksi niissä on helppo ja mukava leikkiä ja touhuta päivän aikana. Miksi sitten en tykkää niistä? En tiedä onko tämä ”ongelma” vain omassa päässäni, mutta mielestäni collegehousut näyttävät tosi nopeasti jotenkin epäsiisteiltä, koska niihin tulee niin helposti polvipussit. Samaa ”ongelmaa” en näe vaikkapa noissa rennoissa farkuissa. 

Mutta kuten sanottu, collegehousuja ostan silti, sillä mukavuus ja käytännöllisyys menee toki kaiken edelle. Nämä kuvissa näkyvät KappAhlin Newbie-malliston collegehousut eli ”naruhousut”, kuten kuopus niitä nimittää, ovat kuopuksen suosikkeja. Ennen arjen alkamista olikin sopivasti KappAhlissa tarjous lastenvaatteista. Silloin sai kolme tuotetta kahden hinnalla. Ostin kuopukselle kahdet ”naruhousut” koossa 110cm ja jääkarhupojalle yhdet koossa 128cm. 

Tykkään kyllä itsekin tästä Newbien tyylistä. Mielestäni on niin kiva, kun joku merkki on osannut tehdä myös pojille lapsekkaita ja leikkisiä sekä sopivan yksinkertaisia ja hieman vanhatyylisiä vaatteita. Harmillista on vaan se, että suurin koko on 128cm, joka jää juuri pieneksi meidän tokaluokkalaiselle. Sen jälkeen meidän perheestä löytyy enää yksi noiden suloisuuksien käyttäjä.

Neljäsluokkalaiselle löysin puolestaan peruscollegehousut PoPin alevalikoimasta. Hän käyttää kokoa 146/152cm eli PoPin viimeistä lasten kokoa.

Perusarkihousujen lisäksi ostin pojille PoPin tarjouskampanjan aikana tummansinisiä ja valkoisia pitkähihaisia trikoopaitoja. Väriensä puolesta ne sopivat monien vaatteiden kanssa ja lisäksi ovat sellaisia ajattomia lapselta toiselle kierrätettäviä vaatteita. Trikoo on pehmeää ja miellyttävää ihoa vasten. Kaiken lisäksi paidoilla on meillä ollut pitkä käyttöikä, paitsi veljeltä toiselle siirtyessä, niin jo pelkästään yhdellä lapsella, sillä nämä paidat ovat käytössä ympäri vuoden.

Mielestäni näitä paitoja voisi olla useammassakin eri värissä. Eityisesti olen kaivannut beigeä väriä. Sitä on näkynyt vain vauvojen vaatteissa. Vaaleansininen voisi myös olla herkullinen. Vastaavia yksivärisiä PoPin tirkoopaitoja meillä on ennestään useammassakin eri koossa ainakin tummansinisinä, vihreinä, punaisina, valkoisina ja tummanruskeina. Taitaapa olla jossakin koossa myös oranssina ja petrolina.

Millaisia perusarkivaatteita te olette hankkineet?