Pääsiäisen sanoma: esittelyssä lastenraamatut

Vuosien saatossa meille on kertynyt useampi lastenraamattu. Tämän pinon päällimmäisen Raamatun olen ostanut jo aikaa ennen omia lapsia. Se on ehkä itselleni juuri siitä syystä näistä kaikista tutuin ja käytetyin. Olen käyttänyt sitä jo parinkymmenen vuoden ajan ensin töissä ja sitten töiden lisäksi myös kotona. 

Muutama lapsi on saanut Raamatun kastelahjaksi kummeilta (mielestäni hyvä lahjaidea!). Pikkupojat ovat puolestaan saaneet kukin oman lastenraamattunsa seurakunnalta neljävuotislahjaksi. Osan olen ostanut kirja-aleista.

Ajattelin, että näin pääsiäisviikolla olisi sopivaa esitellä hieman näitä erilaisia lastenraamattuja pääsiäisen tapahtumien kautta, lähinnä siis kuvituksen muodossa.

Tämä Lasten oma Raamattu on nelivuotislahja seurakunnalta. Meillä on itse asiassa kaksi samanlaista, sillä kaksi nuorinta on saanut ne seurakunnan järjestämiltä nelivuotissynttäreiltä omana synttärivuonnaan.

Tänä vuonna päätimme lukea Raamatun pääsiäiskertomuksen tästä lastenraamatusta.

Kaikki alkoi palmusunnuntaista, kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin pääsiäisjuhlille.

Mielestäni tässä lastenraamatussa oli melko kattavasti kerrottu pääsiäisen tapahtumista ja niin, että lapsi pystyi kuuntelemaan ja ymmärtämään kuulemaansa eli teksti on aika hyvin saatu lapselle sopivaan muotoon.

Tämän Raamatun kaltaisen kuvituksen olen varmaankin nähnyt jossakin uskonnon oppikirjassa, ainakin tyyli vaikuttaa tutulta.

Kuvitus kertoo tässä lastenraamatussa paljon eli tukee hyvin lukemista.

Aika monesta lastenraamatusta puuttuu kokonaan kertomus siitä, kun Jeesus meni temppeliin ja suuttui, kun siitä oli tehty kauppapaikka. Tästä Lapsen Raamattu -kirjasta se löytyy. 

Kuten jo aiemmin kirjoitin, on tämä Lapsen oma Raamattu itselleni kaikkein tutuin. Sitä on jo teippailtu kasaankin suuren käytön vuoksi.

En tiedä johtuuko tottumuksesta vai mistä, mutta yhä pidän tätä kaikkein kattavimpana ja sopivampana lapsille. Tässä Raamatussa on paljon kuvia lukemisen tueksi, kertomukset ovat sopivan pituisia ja sellaisia, että melko pienikin lapsi jaksaa niitä kuunnella. Lisäksi niihin on osattu poimia kustakin kertomuksesta tärkeimmät asiat.

Kiirastorstaina Jeesus pesi opetuslastensa jalat ja halusi sillä opettaa, miten meidän itse kunkin tulee palvella toinen toistamme. Olihan se perin merkillistä, että opettaja ”alentui” pesemään oppilaidensa jalat. 

Kiirastorstain viimeisellä yhteisellä aterialla Jeesus asetti ehtoollisen ja kertoi opetuslapsille mitä tulisi tapahtumaan, ikäviäkin asioita.

Monesti me aikuiset haluamme välttää ikävien asioiden kertomista lapsillemme ja varjella heitä kaikelta pahalta. Sehän on ihan luonnollista, sillä ei meistä kukaan haluaisi lapsensa kokevan mitään ikävää. Totuus kuitenkin on se, että emme vain pysty siihen, sillä tässä maailmassa on pahoja asioita, joihin ei voi olla törmäämättä. Siksi on mielestäni turvallista olla piilottamatta sitä kaikkea pahaa, vaan lapsen iän mukaan sopivalla tavalla keskustella yhdessä ja turvallisessa ilmapiirissä ikävistäkin asioista. Raamatun kertomukset ovat yksi hyvä keino näiden keskustelujen heräämiselle. Ainakin meillä lapsilla on aina riittänyt paljon kysymyksiä ja keskustelunaiheita näiden kertomusten pohjalta. 

Ajattelen ennemminkin niin, että jos ikävät asiat piilotetaan tai kielletään kotona, ei lapsella välttämättä ole toimintavalmiuksia, kun hän sellaisiin elämässään törmää tai hän on saanut mallin siitä, ettei sellaisia asioita voi tuoda päivänvaloon eikä niistä voi puhua. Jos taas kotona on avoin ilmapiiri niin, että kaikesta voi puhua, uskaltaa lapsi tarvittaessa kertoa myös niistä kurjemmistakin asioista ja sen myötä saa kokemuksen, että yhdessä niistä selvitään.

Jeesus rukoilee Getsemanen puutarhassa ja opetuslapset nukkuvat.

Alakoululaisten pääsiäiskirkossa pappi puhui vakavasta asiasta. Hän sanoi, että Jeesuksella oli 12 lähintä ystävää, joista kuitenkin yksi punoi juonen Jeesuksen vihollisten kanssa ja kavalsi 30 hopearahasta Jeesuksen vihollisen käsiin. Pappi sanoi, että aivan kuten pääsiäisviikosta voidaan puhua kärsimysviikkona, niin myös joillekin koululaisille koulu on kärsimystä. Hän sanoi, että tietää varmuudella, että tässä kirkossa, näiden oppilaiden keskuudessa istuu kaksi vakavasti koulukiusattua lasta. Heille kouluun meneminen on kärsimystä. Hän kertoi myös, että jotkut lapsista ovat kiusaajia ja jotkut hiljaisia eli sellaisia, jotka eivät uskalla asettua kiusaajia vastaan tai kertoa kiusaamisesta aikuiselle vaan ikäänkuin hiljaisesti hyväksyvät kiusaajien toiminnan. Hän kehotti myös kaikkia aikuisia tarkkailemaan lapsiaan kotioloissa. Onko joku vaikkapa poikkeuksellisen alakuloinen.

Täytyy sanoa, että papin puhe oli pysäyttävä. Huomasin, miten kirkossa olleiden aikuisten silmäkulmat kostuivat. Miten joku uskalsi ottaa noin vakavan ja pelottavan asian puheeksi? Juuri nämä ovat niitä ikäviä asioita, joita emme voi vain ohittaa. Ne täytyy kohdata ja niistä täytyy uskaltaa puhua. 

Tämän Pikku Piplian kolmasluokkalainen sai aikoinaan seurakunnan järjestämiltä nelivuotissynttäreiltä. Tätä Raamattua meillä ei ole kovin paljoa luettu, koska tässä on todella vähän tekstiä. Toisaalta juuri siitä syystä tämä sopii kaikkein pienimmille tai sellaisille, jotka ovat hiljattain oppineet itse lukemaan. Teksti on lisäksi suurikokoista ja kuvat puhuvat paljon.

Vaikka on tärkeää puhua lasten kanssa myös ikävistä asioista, on vielä tärkeämpää muistaa, ettei pahoihin asioihin saa jäädä liian pitkäksi aikaa vellomaan. Ne on hyvä kohdata, mutta tärkeintä on keskittyä hyviin asioihin, onnistumisiin ja iloihin ja siihen, että huonot asiat kohtaavat joskus meistä jokaisen, mutta niistä pääsee eteenpäin.

Tämän Lasten Raamatun ekaluokkalainen on saanut kummitädiltään kastelahjaksi. Tässä Raamatussa on kerrottu jälleen hieman tarkemmin Raamatun kertomuksista, jolloin lapsi saa paljon pohdittavaa ja samalla vastauksia moniin kysymyksiinsä.

Meidän pikkupojat kuuntelivat hyvin suurella mielenkiinnolla, miten sotilaat toimivat pääsiäiskertomuksessa. 

Vaikka Jeesuksen kuolema olikin surullinen asia, niin tärkeintä on muistaa se, että kaikki tapahtumat olivat alusta asti olleet osa Jumalan hyvää pelastussuunnitelmaa ja ennen kaikkea se, että lopuksi hyvä voitti pahan!
Siihen voimme luottaa omassakin elämässämme ja luo lapsellekin turvaa.

Suomen lasten Raamatun kolmasluokkalainen on saanut kummeiltaan kastelahjaksi. Itselläni on tämä sama lastenraamattu ja siihen olen ostanut myös siitä tehdyn äänikirjan. Tuossa cd-paketissa on useampi levy.

Tässä Raamatussa on paljon tekstiä ja tarkempaa tietoa kuin monessa muussa ja se sopiikin hyvin luettavaksi lapsille, jotka jaksavat jo kuunnella pidempää kertovaa tekstiä ja joilla on tiedonjanoa, ehkäpä juuri koululaisille hyvä.

Tiesittekö, että pääsiäismuna symboloi Jeesuksen hautaa. Ensin hauta oli ehjä, ihan niin kuin sileän munan pinta. Kun suklaamunasta haukataan pala, siihen tulee aukko eli sama juttu kuin silloin, kun haudan suulta vieritettiin iso kivi sivuun ja Jeesus nousi kuolleista. Usein suklaamunasta löytyy myös yllätys ihan kuin tuolta haudastakin. Enkeli ilmestyi ja kertoi, että Jeesus elää.

Tämä viimeinen lastenraamattu on näköjään samanniminen kuin ensimmäisenä ollut. Tämän sisäsivuista en näköjään ollutkaan ottanut kuvia, mutta luonnehtisin tätä sellaiseksi tiivistekstisemmäksi. Lyhyempiä pätkiä, mutta tiivistä tekstiä.

Tässä kirjapinossa on myös raamattuaiheisia lastenkirjoja. Osa on lastenraamattujen kaltaisia, mutta hieman suppeampia. Osa on tietokirjatyyppisiä ja osa lapsille suunnattuja hartauskirjoja. 

Kirkkovuosi lasten kanssa -kirja on seurakunnan lahja kastekotiin. Sen avulla voi käydä lasten kanssa läpi kirkkovuoden eri pyhiä ja tapahtumia.

Etualalla oleva kirja on kovakantinen. Siinä on hyvin lyhyet kertomukset ja kuuntelun ajaksi pienille sormille luukkuja avattavaksi.

Kirjojen nimet kuvaavat minusta hyvin niiden sisältöä.

Lopuksivielä muutama erillinen pääsiäisaiheinen kirja. Onko Atte ja Anna -sarja teille tuttu? Kirjoja on tehty muistakin tärkeistä kirkkovuoden aiheista,  tapahtumista ja asioista, kuten joulusta, kasteesta, rukouksesta jne. Kirjat ovat ohuita, vihkomaisia. Niissä on aiheita avattu lasten näkökulmasta. 

Lasten oma pääsiäiskirja puolestaan kertoo pääsiäisen keskeiset tapahtumat hiljaiselta viikolta.

Ovatko lastenraamatut teille tuttuja?

Yritän saada vielä tehtyä postauksen tämän vuotisista pääsiäiskoreista jollekin pääsiäisen päivälle.

Nyt toivotan teille pääsiäisen iloa!

Välikausivaatteet osa 5: kaupunkitakit

Trenssit jäivät ainakin toistaiseksi hankkimatta, joten tänä keväänä mennään näillä useamman vuoden takaisilla tummansinisillä Mini Rodinin Pico-takeilla. Näissähän ei ole mitään vikaa, jotenkin vain mieli olisi kaivannut täksi kevääksi hieman vaaleampaa. Lisäksi Pico-takeista löytyy koot vain kahdelle nuorimmalle. Tässä kuvassa näkyvä kuopuksen Pico on kokoa 104/110cm.

En toki pane yhtään pahakseni tuota kauniin ruskeaa nahkaista pandamerkkiä, jonka ympärille voi rakentaa konjakinruskean asustemaailman La Coquetan kengistä puhumattakaan. 

Mini Rodinin ruskea merinovillapipo sopii hyvin tämän takin kanssa etenkin hieman viileämmillä säillä.

Toinen pipovaihtoehto on tämä Zaran keskiruskea puuvillapipo.

Säiden lämmetessä takin kanssa käy hyvin tämä Zaran lätsä, sen meinasin jo ihan unohtaa koko lätsän olemassaolon.

Talvella en löytänyt konjakinruskeaa merinovillalankaa, mutta nyt kun kaipasin pojille ohuempia tuubihuiveja kevääseen, niin onnisti. Löysin juuri oikean väristä puuvillalankaa! Hieman kyllä suhtauduin aiempien kokemusten pohjalta skeptisesti puuvillalangasta neulomiseen (mielestäni sopii paremmin virkkaamiseen), mutta onneksi sain yllättyä positiivisesti.

Päätin tehdä ihan yksinkertaisen version tuubihuivista, koska olin melko varma, että siitä tulee kokeiluversio. Vaikutti kuitenkin toimivalta, joten tällaisia olisi tarkoitus neuloa vielä muutama lisää.

Vai mitä mieltä olette?

Lankana käytin norjalaisen Sandnes Garnin 100% puuvillalankaa nimeltään Mandarin Petit. Tämän laadukkaan langan saa pestä 60 asteessa. Puuvilla ei jousta samoin kuin villa ja siksi epäilin materiaalin toimivuutta tuubihuivina. Päätin neuloa ainaoikeinneuletta hieman suositeltua isommalla puikkokoolla. Suositus oli numero kolmosen puikot, mutta käytin nelosia. 

Loin ensin puikoille 45 silmukkaa ja neuloin ainaoikeinneuletta. Pituuden testasin niin, että pujotin neuloksen lapsen pään läpi kaulaan eli sen pitää onnistua, mutta samalla olla melko justmitta, ettei huivista tule liian löysä. Neulos, vaikka onkin puuvilla, joustaa kuitenkin jonkin verran. Sopivan pituuden löydettyäni vain päättelin silmukat ja ompelin neuloksen alkureunan kiinni sen yläreunaan saadakseni siitä ympyrän eli tuubihuivin.

Pico-takin ja tuubihuivin sovituspäivä oli lämmin, mutta takapihan lumikerros kuitenkin vielä kertoo yöpakkasista ja kylmästä maasta. Huivi on mitoitettu yhdeksänvuotiaalle, joten on hieman liian väljä tässä seitsemänvuotiaan kaulassa.

Seitsemänvuotiaan tummansininen Pico-takki on isoveljensä vanha ja kokoa 128/134cm.

Ekaluokkalaisella on yllään Mini Rodinin merinovillapipo tai Zaran puuvillapipo, neulomani tuubihuivi, Kivatin puuvillasormikkaat, Mini Rodinin Pico-parkatakki, La Coquetan nahkakengät ja Polarn och Pyretin farkut.

Isoveljen kengät ovat Crocsin tennarit ja takki on Polarn och Pyretin, muut vaatteet ja asusteet ovat samojen merkkien kuin pikkuveljelläkin.

Kolmasluokkalaiselle olisi vielä riittänyt Pico-takeista isoin koko eli 140/146cm, mutta meillä ei sitä ollut. Sen sijaan olin ostanut juuri noita olemassa olevia Pico-takkeja ajatellen POPin kesäalesta samalla värimaailmalla varustetun bombertakin koossa 152cm. 

Takin toisessa hihassa on yksityiskohtana pieni tasku kultaisella vetoketjulla.

Tässä on vielä hieman yksityiskohtaisempia kuvia bomberista. Kultaisten vetoketjujen lisäksi siitä löytyy myös kultainen vuori. Takki on mielestäni näin jälkikäteen ajateltuna jopa kivempi kuin ostohetkellä. Arvoin silloin pitkään koon 146cm ja 152cm välillä, mutta onneksi lopulta päädyin tähän isompaan. Hyvällä tuurilla tämä bomber ja pikkupoikien Picot sopivat kaikille seuraavat vielä ensi vuonnakin.

Muistatteko vielä tämän ihana Zaran ”kaupunkirepun”? 

Tällaisilla kaupunkitakeilla siis mennään tänä keväänä. Valikoimista löytyy vielä kestosuosikit eli klassikkotikkitakit sekä ohuempia kesäisempään menoon tarkoitettuja vaihtoehtoja. Katsotaan saanko tehtyä niistä vielä myöhemmin omat postauksensa. 

Tämän siirtymäkauden ajan pojat ovat jo muutaman vuoden käyttäneet aiemmissa välikausivaatepostauksissa esillä olleita POPin ja Ticketin kevytunttiksia. Huomaan, että niiden käyttöönoton jälkeen tikkitakit ovat jääneet vähemmälle käytölle. Käyttävätkö teidän lapsenne tikkitakkeja?

Välikausivaatteet osa 4: sisäulkkarit

Ei varmasti ole jäänyt epäselväksi, että musta ei kuulu suosikkiväreihini, ei itselläni eikä lapsillani. Ymmärrän kuitenkin sen, että mustan ajatellaan olevan helppo väri yhdistää muihin vaatteisiin sekä tytöllä että pojalla. Lisäksi tummana värinä se kestää hyvin tahroja ja on ajaton vuodesta toiseen. Silti en siitä tykkää. Valitsen aina mieluummin ruskean tai tummansinisen, jotka molemmat ajavat mielestäni saman asian eli sopivat monen muun värin kanssa ja tummina väreinä kestävät likaa vaaleita paremmin. Molemmat ovat myös omaan makuuni lämpimämpiä värejä kuin musta. Mutta kuten sanoin, nämä ovat makuasioita ja uskon mustan värin varmasti myyvän paremmin kuin nuo omat ehdotukseni.

Joka vuosi, kun on aika ostaa uudet välikausigoretexkengät, mietin jännittyneenä, että minkähän värin ovat tänä vuonna valinneet pojille. Maaliskuussa kaupan hyllyistä löytyi mustat ja pinkit goretexit. No, jos olisin tytön äiti, en olisi kyllä ensimmäisenä valinnut niitä pinkkejäkään, vaan kallistunut silloinkin mustiin, koska musta on kuitenkin värinä pinkkiä hillitympi ja sopii useampien eri vaatteiden kanssa. Poikien kengät ovat vuosien varrella olleet joko mustia, vihreitä tai eri sinisen sävyjä, kuten turkoosit tai petrolit. Jos saisin valita, ottaisin tummansiniset eli mahdollisimman neutraalit ja huomaamattomat tai tummanruskeat. Tiedän tosin myös äitejä, joille juuri se tummansininen vuodesta toiseen alkaa pursuta korvista. Itsekin opin välillä sitä välttämään.

Se hyvä mustassa kuitenkin on, että sitä voi piristää kolmos- ja nelosveljien suosikkiväreillä eli vihreällä ja punaisella.

Pipot ja pandatuubi sekä toiset kuorihanskat ovat Polarn och Pyretin. Sormikasmalliset kuorihanskat ovat Reiman ja Paddington-huivit ovat H&M:n.

Ylimmässä kuvassa näkyy myös POPin musta windfleecetakki, kuorihousut ja softshellhousut. Takki on aikoinaan ostettu kakkospojalle, koska musta väri sopi hänen urheilujoukkueensa väreihin. 

Kuvassa näkyvät napilliset softshellhousut ovat loistavat housut erityisesti kouluikäisille lapsille. Siinä vaiheessa, kun säät lämpenevät sen verran, ettei tarvita enää erillisiä ulkohousuja, mutta kuitenkin monien välituntien vuoksi on hyvä olla ulkoilua kestävät, mutta hieman jo ohuemmat housut. Nämä ovat juuri sellaiset.

Toiset samaan tarkoitukseen sopivat housut ovat nämä kuvassa näkyvät softshellhousuja vielä ohuemmat kanvashousut, joita kutsumme  meidän perheessä nimellä ”sisäulkkarit”. Yläkuvan kaikki kolmet sisäulkkarit ovat Lingon&Blåbärin. Housut ovat vanhimpien poikien peruja ja yhä käyttökelpoisia, vaikka näillä kuvan housuillakin aloittaa jo neljäs käyttäjä. 

Vasemmanpuoleisista housuista saa irrotettua lahkeet (ne on kiinni vetoketjuilla), joten niistä saa tarvittaessa myös pihashortsit. Keskimmäisissä heijastinnauhatereellisissä sisäulkkareissa puolestaan on päällikankaan lisäksi pehmeä puuvillavuori. Ne käyvätkin hyvin sisäulkkareiksi juuri näin keväällä, kun ilmat eivät ole vielä riittävästi lämmenneet tai vastaavasti syksyllä, kun ilmat ovat jo kylmenneet enemmän. Oikeanpuoleiset sisäulkkarit ovat hieman tuulipukumaista kangasta ilman erillistä vuorikangasta. Kevään lisäksi etenkin Suomen alkukesä on näiden housujen käyttöaikaa. Meillä ainakin pojat käyttävät ulkoleikeissään eri housuja kuin sisällä. Ihan vaan jo siksi, ettei kaikki hiekka ja pöly kulkeudu sisälle taloon asti.

Sisäulkkareiden kanssa pojat käyttävät usein windfleecetakkeja ja toki säiden edelleen lämmetessä riittää takiksi esimerkiksi huppari ja lopulta pelkkä pitkähihainen paita.

Meille on kertynyt näiden kuvissa näkyvien sisäulkkareiden lisäksi vastaavia Lingon&Blåbärin ulkohousuja useammassa koossa ainakin yhdet beiget erillisellä vuoriosalla, tummansiniset tiikeriapplikoinnilla ja mustat harmaalla reunuksella sekä tummansiniset irrotettavilla lahkeilla.

Näiden housujen ongelma on oikeastaan enää vain se, ettäniitä ei ole enää saatavilla! Yritän siis kovasti pitäähuolta meidän valikoimasta, että niistä riittäisi vielä kuopuksellekin. Muutamat housut ovat jo jääneet kuopuksellekin pieneksi ja ne odottavat eteenpäin laittamista eli hyvin kestivät viiden pojan käytön.

Osaako joku sanoa, mistä voisi löytää vastaavia housuja? Ja vielä tarkennukseksi: näissä housuissahan ei ole mitään ominaisuuksia, mutta uskoisin niiden kuitenkin olevan hieman kestävämpää materiaalia, koska ovat kestäneet näin kovassa käytössä. Toki muutamista on polvet menneet puhki, mutta mummi on niitä ystävällisesti paikkaillut, sillä sellaiset housut käyvät vielä todella hyvin pihaleikkeihin. Pääasiassa polvet ovat kuitenkin pysyneet ehjinä.

Välikausivaatteet osa 3

Seuraavaksi olisi vuorossa herra yhdeksän vee. Tai tarkemmin 9,5v. Hän lähentelee pituudessa 150cm:ä. Täsmällinen vaatekoko lienee 146cm, mutta osittain hänellä on käytössä vielä koko 140cm, joissakin vaatteissa puolestaan  jo koko 152cm, etenkin jos kyseessä on tuplakoko 146/152cm. 

Kuten jo tässä postauksessa kerroin, niin tämänkeväinen vinttikeikka osoittautui antoisaksi. Toistaiseksi olen hankkinut keskiveljelle vain uudet ulkohousut ja goretexkengät. Lisäksi oikeanpuoleinen POPin kuoritakki on uusi, mutta olen ostanut sen jo muistaakseni syyslomalla alesta. Se on kokoa 152cm eli vielä hieman iso, tarvittaessa kuitenkin jo käytettävissä.

Kolmasluokkalainen ihastui erityisesti tuohon Ticketin tähtitakkiin, joka on isoveljen vanha. Ekaluokkalainen ihastui samaan takkiin, mutta tästä tähtikuosista meillä ei ole kuin tämä koko 146cm. Onnekseen aiemmassa välikausipostauksessa kuvaamani Ticketin tummansininen takki vaaleansinisillä tähdillä oli niin reilua kokoa, että 122cm sopii vielä oikein hyvin meidän seitsemänvuotiaalle. Hän tykkäsi tosi paljon myös siitä takista. 

Tähtitakin päällä on Ticketin softshelltakki. Se on ollut käytössä jo kahdella pojalla ennen keskiveljeä, mutta on yhä kuin uusi. Takki on kooltaan 152cm eli hieman reilu, mutta jo käytettävissä. Sama takki löytyi kahden veljen jäljiltä myös numero neloselle koossa 128cm. Kumpikin tykkäsi kovasti myös tuosta softshellistä. Päällimmäisenä pinossa on Ticketin kevytuntuvatakki. Sen ostin keskiveljelle jo vuosi sitten, kun POPilta ei saanut kevytunttiksia tummansinisinä isommissa koissa. Ticketin takeilla oli itseasiassa paremmat ominaisuudet esimerkiksi vesipilarien osalta kuin POPin takeissa. Huono puoli on sitten se, että tätä ei voi kiinnittää POPin kuoritakkiin. Toisaalta keskiveljen viime kevään kuoritakki on Reiman takki, koska silloin ei saanut POPilta myöskään tummansinistä kuoritakkia. Tämä Ticketin kevytunttis on kokoa 146cm. Sama takki löytyy meiltä myös koossa 164cm yläkoululaiselta, mutta se alkaa olla pieni.

Tummansinisen 146cm:sen POPin windfleecetakin keskiveli on saanut kummiensa lapsilta. Kiitos vielä takista! Nyt se tulee käyttöön. POPin mustat (koska sinisiä ei saa) kuorihousut ovat kokoa 146cm ja Vikingin goret jo kokoa 40! Se poikien kenkien ostamiseen liittyvä postaus muuten puuttuu vielä…ei ole helppoa tänäkään keväänä löytää sopivia. Vihreävalkoraidalliset POPin pipot ovat aiemmilta sesongeilta. Mustat ja siniset Reiman hanskat ovat myös vanhat.

Reiman vaaleanvihreän pipon olen tilannutjo aiemmin alesta, sitä ei ole vielä otettu käyttöön. Paddington-huivi on H&M:n ja esikoisen vanha.

Raitapipo ja -tuubihuivi ovat POPin, samoin tähtihuivi ja merinovillapipo- ja tuubihuivi. Sormikkaat ja tummansininen pipo heijastavalla tähdellä ovat Kivatin.

Tässä kuvassa näkyy vielä mielestäni kaikkien aikojen parhaalla hintalaatusuhteella varustetut ulkohousut, nimittäin Remun Cordurat. Nämä housut ovat olleet jo kahdella pojalla käytössä ja siirtyvät vielä täysin moitteettomina kolmannelle. Vieläköhän näitä myydään?

Kuten jo aiemmin kerroin, löytyy meiltä näitä Ticketin ruskeita fleecevuorillisia kuoritakkeja joka toisessa koossa. Keskiveljellä on nyt käytössään tämä koossa140cm. Tänään muuten oli juuri sellainen ulkoilupäivä, että kaikilla pikkupojilla oli käytössään nämä takit. Pelkkä kuoritakki olisi ollut vielä liian ohut, mutta nämä vuorilliset olivat juuri passelit tähän täähän.

Asusteet taitavat olla tuttuja jo aiemmista postauksista eli Kivatin ruskeat sormikkaat ja ruskea tähtipipo, MeandI:n autohuivi sekä Reiman ruskeat kuorihanskat. Crocsin ruskeat tennarit sattuivat olemaan juuri sopivat keskiveljelle. Haluaisin löytää hänelle nahkakengät, mutta se on osoittautunut todella vaikeaksi. Samasta syystä niitä ei löydy perittäväksi myöskään isoveljiltä. Onneksi löytyi edes nämä. Jos vain joku osaa kertoa, mistä löytäisin koossa 39/40 tämänkaltaiset kengät niin kerro ihmeessä! Myös tavallinen nahkakävelykenkä  käy (ei kuitenkaan juhlakenkä).

Tähän kevääseen sukelletaan nyt siis ensin Ticketin ruskealla fleecevuorillisella takilla ja mustilla ulkkareilla. Säiden lämmetessä takki vaihtuu hieman ohuempaan Ticketiin eli siniseen tähtitakkiin. Softshelltakki voinee kulkea siinä rinnalla ja vielä lämpimämmillä keleille pärjää jo pelkällä windfleecellä. Silloin voi housutkin vaihtaa hieman ohuempiin ulkohousuihin, mutta niistä kerron ihan erillisessä postauksessa. 

Kevytunttiksia pojat ovat käyttäneet lähinnä kaupunkitakkeina, vaikka aivan hyvin sellaisella voisi kouluunkin mennä. Kaupunkitakeiksi on myös kevytuntuvatakkia ohuemmat takit, mutta niistäkin ajattelin tehdä ihan eri postauksen. Kuinkahan monta välikausivaatepostausta tässä vielä kertyykään?!

Tajusin pojille vaatteita sovittaessani myös sen, miten kiitollinen saan olla, kun he kelpuuttavat toistensa vanhat vaatteet ja vielä osaavat iloitakin niistä. 🙂 

Pääsiäissaari

Otimme tällä viikolla yhtenä iltana pääsiäiskoristelaatikot esille ajatuksena kylvää rairuohot. Ensimmäisenä vastaan tulivatkin nämä metallimunat. Ennen kuin ehdin mitään sanoa, oli tämä kaksikko jakanut ja järjestänyt ne oikeaan järjestykseen perheenjäsenten kesken. 

Oli mielenkiintoista kuunnella poikien keskustelua munienjakoperusteista. He oikeastikin pohtivat millä perusteella joku voisi tykätä tietystä munasta esimerkiksi sen väreistä tai kuvasta.

Mailegin munia olen ostanut useamman vuoden valikoimista vähän sitä mukaan kuin perheenjäsenet ovat lisääntyneet. Kuvista näkee hyvin mitkä munista ovat samalta vuodelta. Yllätys oli ehkä se, että ekaluokkalainen valitsi tuon pilkullisen munan, jossa ei ollut mitään kuvaa. Hänen mielestään siinä oli parhaimmat värit. Olin aivan varma, että se jää aikuisille. Olin myös varma, että kuopus valitsee Petteri Kaniinin, mutta eipä valinnutkaan. Tosin neljävuotiaan ajatusmaailmaan ei ehkä sovi valita PIENINTÄ munaa 😉

Nostin meidän makuuhuoneesta pojille penkin kylvöpöydäksi. Ohran jyviä löytyi valmiiksi kaapista, multapussi piti muistaa ostaa kauppareissulla.

Olen varmasti jo lähes 20 vuotta sitten ostanut nämä korit Pentikistä juuri tätä tarkoitusta varten. Huomasin, että niitä on siellä yhä myynnissä. Korin pohjalle pitää vaan muistaa laittaa aina muovisuoja, ettei kosteus tule läpi.

Tämä veljeskaksikko oli todella tarkka kylvöpuuhissaan. Siemenet ripoteltiin huolellisesti multaan, jonka jälkeen he tiesivät, että siementen päälle pitää vielä laittaa ohut kerros multaa.

Kastelua ei sopinut unohtaa! Pitkin iltaa piti tarkistaa, että näkyykö jo kasvua…

Muistatteko millaista oli, kun lapsena otettiin esille pääsiäis- tai joulukoristeet? Minä muistan sen tunteen yhä. Miten ihanaa olikaan vuoden tauon jälkeen kaivaa esille ne vanhat tutut koristeet, jotka samalla toivat mukaan sen tietyn juuri siihen juhlaan liittyvän tunteen. Lapsuudenkodissani kiinnitimme muunmuassa aina samat vanhatyyliset joulu- ja pääsiäisjulisteet seinille. Muistan miten tykkäsin niistä.  Suuri osa koristeista oli minun tai veljeni päiväkodissa ja koulussa askartelemia. 

Kylvöpuuhien jälkeen annoin pojille pienen pussin, jossa oli pääsiäiskoristeita. Huomasin, miten heidät valtasi juuri tuo itselleni lapsuudesta tuttu tunne. Samaan aikaan oli sellainen tunne kuin olisi jännittyneenä avannut lahjapakettia ja tunne siitä, että ai tämä olikin tämä ihana koriste, jonka olen jo vuosien ajan nähnyt.

Pojat kehittivät nopeasti säännön, että kumpikin saa vuorotellen valita yhden koristeen. Annoin heille kummitätini tekemät pajukorit, etteivät puiset munat lähteneet vierimään penkiltä alas.

Kun isot pojat olivat pieniä, aloin kerätä näitä Aarikan puisia pääsiäiskoristeita, vähän niin kuin Aarikan tonttujakin jouluisin. Pojat saivat aina yhdet uudet koristeet joka pääsiäinen yllätyksiksi. 

Kun pääsiäiskoristeet oli jaettu, alkoi vaihtokauppa. Silein tai kiiltävin tai kultaisin muna vaihdettiin toiseen. Iso kissa vaihdettiin kahteen pieneen tipuun jne. 

Sitten käynnistyi niinkutsuttu loputon leikki. Penkistä tuli pääsiäissaari, jossa asui kanoja ja tipuja. Siellä oli äitejä, isiä ja lapsia. Kanat hautoivat pajukoreissa munia ja niistä kuoriutui lisää poikasia. Välillä tutkimme netistä, että ihan oikeastikin maailmassa on olemassa Pääsiäissaari, siellä tosin oli vain ihmispäiden muotoisia kivipatsaita. 

Leikki jatkui kolme tuntia! Ja olisi varmastisjatkunut vielä sen jälkeenkin, mutta iltatoimet kutsuivat. Vielä kerran piti kurkistaa, näkyisikö jo ohrien kasvua. Aamulla pääsiäissaari kutsui uudelleen leikkijöitä.

Keskiveljen tulleesa myöhemmin kotiin harrastuksestaan, halusi hänkin kylvää ohraa. Löysimme isoveljien päiväkotiaikaiset rairuohoastiat ja hän sai kylvää ohransa niihin.

Tänään palmusunnuntai käynnistää hiljaisen viikon. Me odotamme ohran kasvamista pidemmäksi ja pidemmäksi. Ohran vihreä korsi ja sen kasvu kertoo elämästä ja keväästä. Elämän ja kasvun ihme on jälleen omin silmin nähtävissä ja iloittavissa.