Paketoidessani joululahjoja, tein samalla Instagramiin storyja ja lähetin seuraajilleni kysymyksiä liittyen joululahjoihin. Kiitos kaikille vastanneille! Blogin kirjoittamiseen tulee aina lisämielekkyys, kun ei tarvitse harrastaa pelkkää yksinpuhelua.
Olemme jo vuosien ajan antaneet jokaiselle lapsellemme 4 – 5 joululahjaa. Toisinaan joku lahjoista on ollut yhteinen joko muutaman veljen, useamman veljen tai koko perheen kanssa. Näin tänäkin vuonna. Esimerkkinä kerrottakoon, että pari vuotta sitten pikkupojat toivoivat yhteiseksi lahjaksi Play Station -pelikonsolia ja luopuivat samalla kukin omasta Lego-lahjatoiveestaan. Aika usein jokaisella pojalla on ollut jokin päälahjatoive (esimerkiksi pikkupojilla juurikin yksi isompi Lego-paketti) ja toisinaan myös muutama pienempi toive. Joka vuosi joka tapauksessa kysymme pojilta toiveita, vaikkemme suoraan lupaakaan niitä toteuttaa. Yleensä poikien toiveet eivät ole mahdottomia, ennemminkin hyvinkin maltillisia. Tänä vuonna pikkupojat ovat esimerkiksi toivoneet Legot (joista kaksi poikaa toivoi yhteisenä yhden kalliimman paketin) ja Pokemon-kortteja sekä muutaman kirjan. Joskus toiveena saattaa olla myös jokin vaate, kuten tietyn värinen paita tai huppari. Muutaman oman toiveen lisäksi olemme usein mieheni kanssa ideoineet ja miettineet kullekin lapselle jonkun häntä ilahduttavan lahjan. Tavoitteena on olla myös mahdollisimman tasapuolinen lahjojen suhteen. Joskus isommat pojat ovat voineet saada yksittäisen kalliimman lahjan, jolloin he eivät välttämättä ole saaneet määrällisesti yhtä monta lahjaa kuin muut.
Kyselyni perusteella lähes kaikki pitivät viittä pakettia sopivana määränä ja aika moni itsekin kertoi antavansa saman verran lahjoja. Muutama kertoi, ettei tykkää antaa mitään turhaa eikä suuria määriä, vaan kertoi sopivan lahjamäärän olevan 1 – 3. Kaikki eivät osta lainkaan lahjoja aikuisille.
Uskon, että meidän poikien lahjatoiveisiin on vaikuttanut myös se, että he ovat alusta asti tienneet mistä lahjat tulevat ja ymmärtäneet sen, ettei kenelläkään ole pohjatonta rahakirstua lahjojen ostamiseen. Lisäksi he ovat tyytyväisiä nykyiseen lelu- ja tavaratilanteeseensa eivätkä juurikaan koe tarvetta uusille. Toki varmasti myös ikä ja ymmärrys tekevät tehtävänsä eikä lelukuvastoja selatessa synny tarvetta haluta kaikkea. Tavallisten lelukuvastojen sijaan meillä on muutenkin jo vuosia selattu enemmän Lego-kuvastoja.
Isot pojat eivät ole esittäneet tänä vuonna mitään lahjatoiveita. Jossakin vaiheessa, muistelisin että lukioikäisenä, esikoinen esitti toiveen, että voisi olla hyvä saada lahjaksi kodintarvikkeita mahdolliseen tulevaan omaan kotiin. Niitä olemmekin isommille pojille monesti joululahjoiksi ostaneet. Viime vuonna he saivat työkalusalkut, joissa oli 88 eri työkalua. Tuo lahja oli kovasti kummankin mieleen ja saattanee saada tänä vuonna jatko-osan. Kodintarvikkeisiin voi laskea myös astiat, pyyhkeet, lakanat ja pienet kodinkoneet. Olen ostanut monena vuonna myös vaatelahjoja ja kirjoja tai nuotteja. Yksi hyvä lahja kautta vuosien on ollut myös toilettilaukku sisältöineen. Sellainen sopii mielestäni hyvin annettavaksi esimerkiksi teini-ikäiselle, joka alkaa viettää enemmän aikaa kodin ulkopuolella esimerkiksi urheiluharrastuksen tai leirien myötä. Isompi reissukassi (nahkakapsäkki, urheilukassi tai pieni matkalaukku) on myös hyvä ja tarpeellinen lahja vuosiksi eteenpäin. Tyylikäs puinen shakkipeli voisi myös olla kiva lahja isommalle pojalle. Lämmin pipohuivisetti, kunnon nahkakintaat tai lämpökerrasto tulevat aina tarpeeseen, samoin monet harrastuksiin liittyvät tarvikkeet. Sitten on tietenkin vielä kaikki tekniikkaan liittyvä, kuten älykellot ja -puhelimet, kaiuttimet sekä erilaiset tietokoneisiin liittyvät osat, muistitikut ja muut, joista en niinkään ymmärrä. Täksi vuodeksi mies keksi mielestäni tosi hyvät lahjat isommille pojille tähän aihepiiriin liittyen, mutta en viitsi niitä täällä paljastaa. Jos joku on vailla ideaa, niin voi kysellä yksityisviestillä.
Näitä lahja-asioita pohtiessani mieleeni nousee aina kysymykset ja kommentit liittyen poikalasten lahjoihin. Kuinka monesti olenkaan saanut lukea, miten vaikea pojille on keksiä lahjoja. Tänä syksynä tulin erityisen murheelliseksi kysymyksestä, jossa kysyttiin lahjaideaa pian 7- ja 10-vuotiaille pojille, jotka eivät enää leiki. Kyseessä olivat siis meidän kahden nuorimman lapsen ikäiset pojat. Jään aina pohtimaan, että miksi he eivät enää leiki. Kommentista kävi ilmi myös se, että he pelaavat. Toivottavasti en nyt sohaise muurahaiskekoa, kun sanon, että mielestäni, jos ekaluokkalainen lapsi ei enää leiki, syy ei ole niinkään lapsessa, vaan aikuisessa. Ymmärrän toki sen, että leikkiminen jää helposti yhä nuorempana, jos kaveritkaan eivät enää leiki tai jos leluja on vähennetty “kun olet jo niin iso poika”. Väitän kuitenkin, että tuon ikäisen lapsen psykologiseen kehitykseen kuuluu vielä vahvasti leikkiminen ja aikuisen tehtävänä on mahdollistaa se. Mahdollistaminen ei kuitenkaan kaikkien osalta tarkoita sitä, että kotiin ostetaan röykkiöittäin leluja ja hienoja laitteita (kannattaa lukea Mauri Kunnaksen Onnin paras joululahja -kirja). Osa lapsista tarvitsee enemmän aikuisen fyysistä läsnäoloa ja sitä kautta tukea ja vahvistusta leikkien jatkumiselle.
Toki voin omien lastenikin osalta sanoa, että kaikki lapset eivät ole luonnostaan yhtä leikkiviä. Siinä missä toinen keksisi leikkejä kaikilla mahdollisilla leluilla, toinen leikkii vain tietyillä samoilla leluilla. Silti jokaiselle on löytynyt joku mielenkiinnonkohde. Esimerkiksi yksi meidän pojista on tykännyt roolivaateleikeistä, lautapeleistä, kirjoista ja junarataleikeistä. Senkin uskon, että jos emme olisi rajoittaneet lastemme ruutuaikaa, olisivat pelit vieneet jo kauan sitten mennessään ja leikit jääneet täysin taka-alalle. Aina se ei ole niin helppoa uida vastavirtaan ja pitää puoliväkisin kiinni vaikkapa leikkimisestä tai lukemisesta. Ihan sama kuin kirjojenkin suhteen, saattaa vaatia töitä löytää juuri tälle lapselle sopiva ja kiinnostava leikki.
Viimevuotisessa Lahjoja-postauksessa olen kertonut muunmuassa meidän perheen lahjojenavaamishetkestä jouluaattona. Tuo hetki kestää pitkään, sillä jokainen avaa yksitellen lahjansa, muiden jännittäessä ja iloitessa yhdessä avausvuorossa olevan kanssa. Samassa yhteydessä haluan opettaa pojille kiitollisuuden näkökulmaa lahjan antajaa kohtaan. Pahin painajaiseni jouluaaton lahjahetkestä olisi sellainen, että kaikki vain repisivät lahjansa auki ja heittelisivät paperit, nauhat ja itse lahjatkin minne sattuu eikä kukaan enää tietäisi kuka sai mitäkin ja keneltäkin ja puolet lahjoista hukkuisi paperikasoihin ja jäisi mahdollisesti täysin noteeraamatta.
Olen ryhmitellyt lahjat tietyllä perusteella viiteen ryhmään ja paketoinut jokaisen ryhmän lahjat samalla tavalla. Esimerkkinä voisi olla vaikka se, että jokainen poika saisi Legopaketin ja olisin paketoinut ne kaikki Mailegin joululahjapaperiin kera ruskean satiininauhan ja bambikoristeen. Ensimmäisellä lahjanavauskierroksella jokainen saisi avattavakseen nuo Mailegin paperiin käärityt lahjat. Seuraavalla kierroksella voisi olla vuorossa vaikkapa lumihiutalepaperiin käärityt lahjat jne. Kirjalahjat olen jo vuosien ajan pakannut jokaiselle erilliseen lahjakassiin, jossa saattaa siis olla kullekin useampi kirja. Kirjoja tapaankin kerätä lahjajemmaan pitkin vuotta markettien ja kirjakauppojen alennusmyynneistä ja tarjouksista.
Tästä kuvasta pystyy hieman näkemään tuon paketointiajatukseni. Ja tiedän, tämä on monelle täysin turhamaista ja täysin tarpeetonta. Itselleni tämä onkin lähinnä yksi järjestyksen keino ja tuo selkeyttä paketointiin. Samalla se palvelee myös esteetikon tarpeita.
Kun puhun viidestä lahjasta, niin tarkoitan niillä aattoiltana kuusen alle tulevia lahjoja. Niiden lisäksi lapset saavat aattoaamuna kolme muutakin yllätystä. Saunasta löytyvät perinteisesti pyjamapaketit. Joulusukista puolestaan löytyy useimmiten pienet herkkuyllätykset ja mahdollisesti uudet sukat tai jotain muuta pientä. Kolmas yllätys löytyy kuusen alta. Siitä en ole tainnut aiemmin postausta tehdäkään. Useimmiten kuusenaluspaketista löytyy aattoaamuna jotakin pientä tekemistä jännityksen lieventämiseksi. Kun isot pojat olivat pieniä, he saivat aaton riisipuurohetkellä myös yhden uuden joulukoristeen. Silloin keräsin meille Aarikan koristeita. Tuo tapa on kuitenkin jäänyt pois.
Luonnollisestikin lienee selvää, että ison perheen pienikin lahjamäärä näyttää kuusen alla valtavalta röykkiöltä verrattuna pienempään perheeseen olettaen, että kummassakin perheessä jokainen perheenjäsen saisi saman määrän lahjoja. Esimerkiksi 4×5=20, mutta 7×5=35. Lahjojen kokonaismäärä ja näkymä kuusen alla saattaakin kauhistuttaa näkijäänsä. Monet ovat myös kertoneet, että eivät osta lapsilleen mitään, koska lapset saavat niin paljon lahjoja esimerkiksi isovanhemmiltaan, muilta sukulaisiltaan ja kummeiltaan. Meillä nuo ulkopuolelta tulevat määrät ovat hyvin kohtuullisia. Kummien tehtävä ei ole olla lahja-automaatti eivätkä kaikki kummit koekaan omakseen ostaa lahjoja ja se on täysin ok. Meillä myöskään isovanhemmat eivät ole koskaan ostaneet mitään lahjaröykkiöitä, korkeintaan yhden lahjan per lapsi. Viisasta lienee kuitenkin toimia järkevästi kukin omista lähtökohdistaan käsin.
Syntymäpäivälahjojen kohdalla muistan joskus kirjoittaneeni siitä, että mielestäni olisi väärin nuorempia sisaruksia kohtaan, jos heidän vaikkapa nyt Legolahjatoiveensa tyrmättäisiin sillä, että meillähän on jo riittävästi Legoja. Näin toki onkin. Jos kuitenkin antaisin Legopaketin sijaan lahjaksi vaikkapa setelin, niin tietäisin mitä sillä ostettaisiin: Se toivottu Legopaketti! Elämyslahjat ovat myös suosiossa tavaralahjojen sijaan ja sellainen meillekin on täksi jouluksi tulossa yhteisenä lahjana. Silti koen, että pienen lapsen elämässä se yksi lelulahja, yksi tärkeä oma toive vaikkapa siitä Legopaketista, on niin kovin tärkeä, etten voisi sitä häneltä riistää vain siitä syystä, että hän on sattunut syntymään veljessarjan nuorimpana ja talo on jo täynnä Legoja. Ehkäpä silloin, jos tietäisin, ettei hän sillä (tai niillä jo olemassaolevillakaan legoilla) leiki, vaan se jää tavararöykkiöksi, niin silloin en varmasti ostaisi.
Tässä vaiheessa – täältä omien lahjaröykkiöiden keskeltä – nousee väkisinkin mieleen kaikki ne lapset ja perheet, joiden kuusen alle (tai kuvitellun kuusen alle) ei ole tänäkään jouluna päätymässä yhtäkään joululahjaa. Ne perheet, joiden jouluaatto toistuu samanlaisena kuin kaikki muutkin arki-illat. Ja näin korona-aikana, jo toistamiseen, jouluna ovat olleet erityisesti mielessäni kaikki yksinäiset. Millainen heidän joulunsa on?
Isojen poikien ollessa pieniä, käynnistimme jouluperinteen, jossa veimme lahjat vähävaraisille lapsiperheille. Pojat saivat joka joulu valita ikäiselleen lapselle lelulahjan. Muistan, miten silloin kuopus, ehkäpä kolmeneljävuotiaana, valitsi mieleisensä lahjan ja miten vaikelta aluksi tuntuikaan antaa se pois. Olemmekin joka vuosi käyneet keskusteluja siitä, miten ei lainkaan ole itsestään selvää, että kaikki lapset saavat lahjoja jouluna. Siitäkin syystä välillä harmittaa joulupukkiuskottelut. Miltä tuntuu lapsesta, jonka joulupukki kokonaan unohti? Oliko hän ollut niin tuhma koko vuoden?
Muistan yhä hyvin elävästi omasta lapsuudestani sen, kun tammikuussa palattiin joululomalta takaisin kouluun, alkoivat lahjakeskustelut heti koulun pihassa. Miten surkeaksi sitä monesti saikaan itsensä tuntea, kun toiset luettelivat kaikkia upeita lahjojaan ja suuria lahjamääriään. Vaikka lähtökohtaisesti oli omista lahjoistaan iloinnutkin, niin nuo keskustelut saivat kyllä oman ilon hiipumaan. Kunpa lahjat eivät enää tänä päivänä päätyisi tuollaisiin keskusteluihin ja kunpa jokainen lapsi saisi säilyttää sen oman jouluilonsa ja tuikkeen silmissään riippumatta siitä onko kuusen alla yksi vai 20 lahjaa. Loppujen lopuksi uskon kuitenkin enemmän siihen, että tuo yksi lahja jää paljon paremmin mieleen kuin siitä suuresta röykkiöstä kuoriutuneet runsaudet. Tuo yksi lahja nostaa mieleeni myös koko joulun tarkoituksen ja syyn joulun viettoon. Meitä kaikkia odottaa tänäkin vuonna yksi – se kaikkein arvokkain – lahja. Se ei ole rikkauksien keskellä, vaan seimessä, eläinten ruokakaukalossa. Se lahja on tarkoitettu aivan kaikille. Sitä lahjaa ei myöskään lunasteta setelitukoin, vaan avoimin ihmissydämin. Haluatko sinä ottaa tuon lahjan vastaan jälleen tänä jouluna tai kenties ensimmäistä kertaa juuri tänä jouluna?
Kiitos joulunajan postauksista ja kauniista kuvista! Olen lukenut kaikki postaukset rauhassa.
Meillä jokainen lapsi saa noin 4 lahjaa. Olen näin halunnut rauhoittaa joulunajan lahjarumbaa ja nyt lahjojen määrä on meille sopiva. Lahjojen ääreen pysähdytään ja paketeista paljastuu lasten toiveita ja keksimiäni tarpeellisia lahjoja.
Olemme myös käyneet omat taistomme peliajasta ja pitäneet sen ikään nähden maltillisena. Ajattelen,että aikuisen kuuluu puolustaa lapsen oikeutta olla lapsi ja siten mahdollistaa leikkiminen. Oma tokaluokkalaisemme leikkii paljon ja häntä on nimitelty tästä syystä lapselliseksi. En tiedä mitä siihen voi sanoa jos pieni koululainen ei saisi olla lapsellinen. Lapsen kuuluu saada olla lapsi. No,voisin kirjoittaa tästä loputtomiin.
Hyvää joulunalusaikaa ja kiitos iloa tuottavista postauksistasi!
Kiitos kommentistasi! Se ilahdutti minua kovasti. Osaat kovin kauniisti ilmaista nuo tärkeät asiat, joita itsekin olen pohtinut ja yrittänyt saada kirjoitettuun asuun. Koen niin suurta surua siitä, että muutenkin yhä lyhyemmäksi käyvän lapsuuden pitäisi entisestään lyhentyä ja tuo, ettei pieni lapsi saisi olla lapsellinen. Kuka sitten saisi, ellei hän? Tuo lapsen oikeuksien puolustaminen tästä näkökulmasta on todellista viisautta. Samaa ajoin takaa sillä, kun kirjoitin loppujen lopuksi meidän aikuisten olevan leikkien jatkumisen ja mahdollistamisen takana.
Kiva, että olet iloinnut adventtikalenteripostauksistani. Jostakin syystä kirjoittaminen ei ole ollut minulle viimeisen puolen vuoden aikana yhtä luontevaa ja helppoa kuin ennen ja se varmasti näkyy myös postauksissa. En halua kuitenkaan antaa sen vaikuttaa liiaksi, vaan uskon kirjoittamisen kipinän vielä joskus palaavan.
Ihanalta kuulostaa teidän perheen joulun lahjahetki. Juuri tuollainen kaunis hetki, jota olisi mukava päästä katonrajasta seuraamaan ja tunnelmoimaan.
Kaikkea hyvää teidän perheen joulunaikaan!