Muistatte varmasti viime vuoden toukokuun, miten sää helli meitä lämmöllään, jopa hellelukemin. Äitienpäivä oli yksi niistä lämpimistä päivistä. Tuosta lämmöstä syntyi idea äitienpäivän aamuna, jonka halusin toteuttaa juuri sinä päivänä.
Joku on joskus kysynyt minulta, että miten saan miehistöni mukaan toteuttamaan näitä ideoitani. Vastasin, että uskon heidän tottuneen niihin heti pienestä pitäen. He varmasti ovat myös oppineet tietäämään, miten tärkeitä ne minulle ovat. Usein ideoistani seuraa myös jotain kivaa ja mieleenpainuvaa kaikille, eivätkä ne vaadi kohtuutonta panosta. Monesti riittää vain, kun tulee mukaan ja tekee niin kuin pyydetään 🙂 No, ollakseni rehellinen, saatan ideaa ilmoittaessani kuulla muutaman syvän huokauksen, mutta kuulen siinä aina hyväntahtoisuutta.
Miten nämä ideat sitten oikein syntyvät? Nykyajan someaikakaudella on vaikea väittää mitään ideaa puhtaasti omakseen. Itse ainakin uskon niin, että kun selailee blogeja, Pinterestiä, Instagramia, Facebookia, lehtiä ja kirjoja, jäävät jotkut kuvat ja ideat mieleen muhimaan. Jollakin sopivalla hetkellä ne sitten muistuvat mieleen ja ovat todennäköisesti saaneet hieman erilaisen muodon kuin alkuperäinen idea oli ollut. Ne ovat muokkautuneet omannäköisiksi, itselle ja/tai omalle perhelle sopiviksi. Värit, materiaalit, vuodenaika, ympäristö, tunteet, tunnelmat jne muokkaavat ideaa omanlaisekseen saadakseen sen syntymään juuri tietyllä hetkellä, jolloin olosuhteet osuvat kohdilleen. Käykö teille koskaan näin?
Mikä sitten saa toimimaan ja näkemään vaivaa idean toteutumiseksi? Uskon ehkä kaikkein eniten sisäisen motivaation voimaan ja erityisesti sen, että näkee silmillään tietyn lopputuloksen, joka tuottaa iloa. Inspiraatio synnyttää toiminnan ja vie sen päätökseen.
Usein ikään kuin näen silmissäni kuvan lopputuloksesta ja se vie eteenpäin. Toisinaan käy myös niin, että idea tuo mukanaan lisäideoita, jotka syntyvät kuin itsestään matkalla kohti alkuperäistä päämäärää. Vai mitä sanotte esimerkiksi tästä kuvasta? Tilanne on täysin spontaani. Sillä välin, kun valmistelin meille äitienpäivän kahvipöytää, kaksi vanhinta olivat nuorimman veljensä kanssa.
Päivä oli todellakin niin lämmin, että joukosta ainakin yksi heitti talviturkkinsa mereen.
Tässä idea alkaa saada siivet. Ihana miehistöni auttoi kantamaan kotipihasta lavan rantaan. Tyynyt ja liina lavan alle löytyivät kotiterassilta. Viirinauhoja ompelin jokunen vuosi sitten synttärijuhliin ja yksi niistä sopi tähän ideaan. Jälleen miehistö auttoi idean lopullisessa toteuttamisessa. He etsivät sopivat kepit rannalta ja keksivät, miten ne saadaan pysymään paikoillaan.
Lämmin kesätuuli sai viirinauhan heilumaan niin, että sitä välillä tuskin näki.
Viirinauhat ovat heikkouteni. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, niillä saa helposti loihdittua juhlan tuntua ja tunnelmaa.
Kakkukin sai koristeekseen oman viirinauhan. Tällainen nauha syntyy helposti ja nopeasti. Tarvitaan vain valkoista paperia, sakset, paperiliimapuikko, langanpätkä ja grillitikut. Tällaisia pikaviirinauhoja tehdessäni leikkaan viirit summissa ilman viivotinta ja hyvin onnistuvat.
Sitten oli aika kutsua väki pöytään!
Tämä sitruunainen juustokakku maistui kaikille eikä kattaukseen tarvittu sen ja juomien lisäksi mitään muuta.
Kattauksessa käytin virkkaamiani valkoisia kahvikattausliinoja, joiden päällä oli Pentikistä vuosia sitten ostamani rottinkiset aamiaisasetit. Ihastuin noihin asetteihin ja olin ikionnellinen, kun löysin ne vielä sen vuoden alennusmyynnistä. Kerroksellisuutta kattaukseen tuo vielä valkoiset servetit ja Teeman valkoiset asettilautaset. Lempivärejäni: valkoinen ja ruskean sävyt 🙂 Valkoiset tuikkulasit ovat Tine K:n.
Kun perheessä on useampi lapsi ja he ovat vielä eri ikäisiä, ovat tällaiset koko perheen yhteiset hetket melko harvinaisia ja juuri siitä syystä kullan arvoisia.
Sillä aikaa kun istuimme vielä mieheni kanssa juomassa kahvia, oli eräs toinenkin saanut idean. Jos katsot tarkemmin tämän postauksen kolmatta ja neljättä kuvaa, saatat erottaa niistä tämän hylätyn puupalan, joka on kuin ilmiselvä purjeveneen runko. Uskon, että tuosta löydöstä idea sai alkunsa. Keskimmäinen poika aistii ja ajattelee asioita hyvin samalla tavalla kuin minä. Tuumasta toimeen! Servetti kelpasi veneeseen purjeeksi, joten sitten vain purjevene vesille.
Olisi mukava kuulla, miten sinun ideasi ja inspiraatiosi syntyvät.
Tämä virkattu pupu on toinen esimerkki omieni synnystä.
Tämä viimeinen kuva kuuluu suosikkikuvieni joukkoon. Sekin on syntynyt täysin spontaanisti aidosta tilanteesta. Kuva tuo mieleeni Albert Edelfeltin teoksen Leikkiviä poikia rannalla.
Tämän myötä haluan toivottaa teille aurinkoista äitienpäivää!