“Pienelle oksalle pieneen puuhun kanssasi kiivetä tahtoisin.
Hiiren hiljaa kuiskisimme salaisuutemme jakaisimme.
Niin minä tahtoisin, voi niin minä tahtoisin.
Niin minä tahtoisin, voi niin minä tahtoisin.”
— Maija Baric´—
Eräänä kesäloman sunnuntaiaamuna, kun tuntui, että koko muu kaupunki vielä nukkui, lähdimme toteuttamaan yhtä yhdeksänvuotiaan kesälomatoivetta. Hän on toivonut, että saisi kiipeillä puissa.
Muistin lapsuudestani yhden kiipeilypuun Kirkonkentältä eli “Kirkkikseltä”. Suuntasimme siis ensimmäisenä sinne. Harmi vaan, että juuri tuota puuta ei enää ollut, vaikka ympärillä näytti olevan muita samanlaisia ja jo vanhempia puita. Kentän toisella laidalla näkyi yksi potentiaalinen puu, joka osoittautui lopulta paremmaksi roikkumis- kuin kiipeilypuuksi. Etsintä siis jatkui.
Ajoimme pitkin rantaa sopivia puita tähystellen. Tämä puu vaikutti jo lupaavalta kiipeilytarkoitusta ajatellen.
Jopa niin lupaavalta, että testikiipeilyn jälkeen toinen ja kolmaskin poika pääsivät kiipeämään samaan puuhun.
Seuraava puu odotteli poikia kadun toisella puolella. Tämä olikin hieman jännittävä puu, sillä se hieman heilui ja poikia jännitti, kestääkö se. Hyvin kesti!
Keinuvan puun vierestä löytyi vielä yksi kiipeilyyn sopiva puu. Vaikutti olevan sen verran kivaa puuhaa, että uskon jatkossakin silmiemme tähyilevän sopivia kiipeilypuita. Pojat myös arvelivat, että pitkät housut voisivat olla shortseja paremmat kiipeilyyn eli varustusta on myös hieman muutettava ennen seuraavaa kiipeilykertaa.
Poikien vaatteet:
- Chinoshortsit Polarn och Pyret
- Raitapaidat Polarn och Pyret (yksi parhaista kesäpaitamalleista, ohut mutta samalla suojaava)
- Lätsät Polarn och Pyret
- Polvisukat La Coqueta
- Sandaalit Kavat