Tämä postaus on jatkoa erityisesti kahdelle aiemmin kirjoittamalleni postaukselle TLDR ja Pojatkin lukevat. Jo noissa postauksissa annoin muutamia vinkkejä poikien lukemisen innostamiseksi, mutta tämän postauksen tarkoituksena on tuoda niitä lisää lähinnä tutkimustiedon varassa ja vielä myöhemmin oman kokemukseni pohjalta. Täältä löydät käyttämäni lähteet sekä tarkemmat tieteelliset artikkelit tekstien alta lähdeluetteloista, joista merkityksellimpänä tämä PIRLS-raportti vuodelta 2016. Vaikka otsikossa puhunkin pojista (johtuen blogin sisältöalueesta ja erityisesti poikiin kohdistuvasta lukemattomuuden pulmasta), sopivat jakamani vinkit toki yhtä lailla myös tytöille. Postauksen kuvina olen käyttänyt viime kesäisten kijastokäyntien kuvia.
Lukukeskus on koonnut viisi faktaa lasten ja nuorten lukemisesta. Ensimmäinen fakta liittyy siihen, että lapsen lukeminen tarvitsee tuekseen lukevan aikuisen mallin. Se kätkee sisälleen vanhempien omat lukutottumukset ja asenteet lukemista kohtaan.
“Oppilaiden keskimääräinen lukutaitopistemäärä nousi systemaattisesti ja merkitsevästi sen myötä, mitä enemmän heidän vanhempansa käyttivät
aikaa lukemiseen. Erityisesti vähiten lukevien vanhempien lapset erottuivat muista matalalla pistemäärällään.” (PIRLS 2016.)
Vanhempien lukemattomuuden lisäksi heidän asenteensa lukemista kohtaan eli se, että he eivät pidä lukemisesta, heijastuu suoraan lapsen lukutottumuksiin. Tällöin lukemisen on entistä vaikeampi saada jalansijaa lapsen elämässä. Lukukielteisten vanhempien määrän lisääntyessä, myös lukemisesta pitämättömien lasten määrä on lisääntynyt huolestuttavasti.
Ääneen lukeminen on yksi tehokkaimmista keinoista vaikuttaa lapsen lukutottumuksiin. Jotenkin olen kuvitellut, että “kaikki” vanhemmat lukevat lapsilleen, mutta mainitsemistani lähteistä ja niiden takana olevista tutkimustuloksista sainkin lukea, että äideistä vain noin 30 prosenttia ja isistä alle 25 prosenttia lukee lapsilleen ääneen.
Erityisesti poikien lukutottumusten muodostumisessa esikuvien merkitys oli tärkeä ja sen pohjalta isän malli lukijana korostui. Saksalaistutkimus osoittaa yhteyden poikien lukuinnostuksen ja pojille ääneen lukemisen välillä. 44 prosenttia niistä pojista, joille oli luettu ääneen, piti lukemisesta. Pojista, joille ei oltu luettu, lukemisesta piti vain 24 prosenttia. Vastaavaa merkitystä ääneen lukemisella ei ollut tyttöjen lukemiseen.
Yhteisissä lukuhetkissä korostuu nimenomaan yhdessäolo ja kirjoihin tutustuminen. Sillä mitä luetaan ei ole niinkään merkitystä kuin sillä, että lapsella on kirjoja saatavilla ja hänellä on mallina aikuinen lukija. Jos aikuinen osoittaa kiinnostusta luettuun tekstiin, se usein tarttuu ja välittyy myös lapselle. Kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan ole luonnostaan kiinnostuneita kirjoista eikä siitä pidä kokea huonoa omaatuntoa eikä syyllisyyttä. Jos asian kuitenkin tiedostaa, voi lukemisen mallin saada lapselleen myös muualta kuin kotoa. Voisiko lapsen viedä vaikkapa kirjaston satutunneille? Entä haluaisiko joku isovanhemmista tai vaikkapa lapsen kummeista ottaa lukijan roolin ja mallin lapsen elämässä? Äänikirjat ovat myös yksi hyvä tapa saada lapsi kirjojen maailmaan.
“Koti, laadukas varhaiskasvatus ja koulu sekä kirjasto yhdessä antavat raamit ja mahdollisuudet lapsuuden ja nuoruuden lukuharrastuksen kehittymiselle. Lukutaito kehittyy vain aktiivisesti ja monipuolisesti sitä käyttämällä. Lapsuudessa omaksutut lukemisen tavat ja aktiivisuus vaikuttavat merkittävästi nuoruuden ja aikuisuuden tottumuksiin.” (luelapselle.fi)
Toinen fakta puhuu varhaisen lapselle ääneen lukemisen merkityksestä. Sillä nähdään olevan suuri vaikutus lapsen kielen, ja myöhemmin myös lukutaidon, kehitykselle. Lukemisen lisäksi vauvat nauttivat loruttelusta ja riimittelystä. Itselleni on ollut hyvinkin luontaista lorutella ja riimitellä vauvoilleni vaikkapa vaipanvaihdon yhteydessä. Olen myös laulanut heille paljon.
Lukemisen myötä syntyy luonnostaan perheen yhteisiä positiivia hetkiä ja vuorovaikutustilanteita ja samalla kieli pääsee kehittymään. Lapsen sanavarasto kasvaa, lapsi oppii ongelmanratkaisutaitoja. Sadut ja tarinat tarjoavat luonnolisen yhteyden erilaisten tunteiden käsittelyyn sekä niistä keskusteluun turvallisen aikuisen kanssa. Samalla vahvistuvat lapsen sosiaaliset taidot, mielikuvitus, eläytymiskyky ja empaattisuus. Tutkimusten mukaan lapsi, jolle luetaan säännöllisesti, on oikeidenmukaisempi ja pärjää paremmin ryhmässä. Lapselle lukemisella on myös yhteys parempaan koulumenestykseen sekä ylipäätään koulumyönteisyyteen. Tämä käy ilmi saksalaistutkimuksesta, jonka mukaan 83 % niistä lapsista, joille luettiin päivittäin, menivät mielellään kouluun. Lapsista, joille luettiin vain harvoin, kouluun menivät mielellään vain 43 %. Se kuinka paljon lapselle luetaan kotona, vaikuttaa hänen menestykseensä enemmän kuin perheen sosioekonominen tausta ja vanhempien koulutustausta.
“Vaikka lukutaito on Suomessa maailman kärkeä, on koululaisten kiinnostus ja into lukemiseen erittäin matala.” (PIRLS 2016.) Kolmas fakta tuo esiin motivaation merkityksen lukemiselle. Myönteisesti lukemiseen suhtautuva lapsi lukee enemmän, mikä puolestaan vahvistaa hänen lukutaitoaan. Tämä tuo lapselle onnistumisen kokemuksia, mikä puolestaan lisää myönteistä suhtautumista lukemiseen ja motivoi lukemaan enemmän. Syntyy positiivinen kehä.
Kodilla on tärkein rooli lapsen lukemisen ja lukuinnon synnyttäjänä. Sen lisäksi siihen vaikuttaa koulun kirjallisuuskasvatus. Lasten ja nuorten lukuinnostusta lisää selvästi esimerkiksi lukukampanjat, kirjasto- ja kirjailijavierailut, lukudiplomit ja kirjaprojektit. Tällaisia voi hyvin järjestää myös kodin toimesta. Tärkeää on myös se, että lapsella on mahdollisuus valita luettavaa erilaisten tekstien parista. Julkisuuden esikuvilla on myös todettu olevan vaikutusta lukuinnon herättämisessä ja lukuharrastukseen kannustamisessa. Ylipäätään yhteiskunnan suhtautuminen lukemiseen vaikuttaa suoraan lasten ja nuorten lukuintoon ja sen kautta osaamiseen.
Tiesittekö, että vuonna 2017 ilmestyi 1218 uutta lasten- ja nuortenkirjaa, joista 587 oli kotimaisia?
Neljäs fakta pohtii sitä, että tunnistavatko nuoret hyvän lukutaidon merkityksen. Huolta lisää se, jos nuori itse ei näe syytä lukemiselle.
“Vaarana on, että heikko lukutaito rajoittaa nuorten elämää ja vaikeuttaa menestymistä jatko-opinnoissa ja työelämässä. Hyvä lukutaito vahvistaa sosiaalista identiteettiä ja yhteiskunnallista tasa-arvoa. Se antaa myös pohjan pärjätä informaatioyhteiskunnassa ja nykyisessä työelämässä. Lukutaito ei merkitse vain mekaanista osaamista tai kielioppia; selvitäkseen arkielämästä on pystyttävä ymmärtämään yhä monimuotoisempia tekstejä ja käsiteltävä entistä pirstaloituneempaa tietoa.” (PIRLS 2016.)
“Olisikin tärkeää pohtia, puhummeko lukemisesta ja lukutaidosta oikein. Lukutaidon merkitystä arjessa pärjäämiselle ja työelämälle tulisi avata nuorille. Lukutaito antaa keinoja ja välineitä sanoittaa omia tunteita ja vahvistaa itsetuntemusta sekä itseluottamusta. Hyvä itseilmaisu auttaa pärjäämään erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Lukutaito kehittää myös kirjoitus- ja puheilmaisua – luku-, kieli- ja ajattelutaito kulkevat käsi kädessä.” (PIRLS 2016.)
Viides fakta toteaa, ettei älylaitteita ja paperista kirjaa voi suoraan asettaa vastakkain. Tosiasia toki on se, että yhä pienemmät lapset käyttävät älylaitteita, mutta silti esikouluikään asti digilaitteiden käyttö on ajallisesti samalla tasolla kuin kirjojen ja lehtien lukeminen tai selailu. Sen sijaan television katselu on ajallisesti ohittanut älylaitteet ja kirjat tuossa ikävaiheessa.
Lukutaidon kehittäminen vaatii pitkäjänteistä, syventävää lukemista. Erityisesti nuorten kohdalla tästä asiasta on tullut haaste, sillä heidän lukemisensa keskittyy nopeatempoiseen ja useata eri mediaa samanaikaisesti käyttävään viestimiseen keskittyen pikalukemiseen ja viihteeseen. Pinnallinen ja syventävä lukeminen aktivoivat aivoja erilailla. Nuorilla on esimerkiksi havaittu olevan vaikeuksia kriittistä reflektointia ja pohtimista vaativissa lukutehtävissä. Samaan aikaan nykyinen verkkoympäristö vaatii juuri tällasia taitoja muunmuassa sen luotettavuuden arvioinnissa.
Tutkimuksissa on todettu, että erilaiset teknologiavälitteiset tekstit ovat innostaneet erityisesti poikia lukemaan enemmän kuin perinteiset paperille painetut tekstit. Tästä syystä älylaitteiden käyttöä lukemiseen ei kannattaisi suoraan pitää huonona asiana, vaan ehkäpä jopa lähteä miettimään, miten saisi sopivaa luettavaa tarjolle nuorille siihen ympäristöön, jossa he mielellään ja luonnollisesti aikaansa viettävät eli sosiaaliseen mediaan ja älypuhelimeen. Sähköiset kirjat ja äänikirjat voivat jopa toimia houkittimena lukemisen ja kirjojen maailmaan. Vaikka itse kuulun ehdottomasti vanhakantaiseen paperikirjojen lukijakuntaan, haastavat tällaiset tuoreet tutkimustulokset myös pohtimaan vaihtoehtoisia tapoja päästä sisään tarinoiden kiehtovaan maailmaan. Jos vielä liittää tähän toisen faktan ajatuksen ääneen lukemisen tärkeästä merkityksestä erityisesti varhaislapsuudessa, voidaanko ajatella myös niin, että myöhemmässäkin elämänvaiheessa äänikirjojen kuuntelulla voi samalla tavalla olla vaikutusta nuoren elämään, vaikkei hän itse kirjoja lukisikaan. Kyllähän kuunteleminenkin vaatii pitkäjänteistä keskittymistä, lisää sanavarastoa ja tarjoaa lisää ajattelumalleja eri asioihin ja aihepiireihin.
Poikien vaatteet:
- Vihreä pellavatyyppinen pystykauluspaita La Coqueta Kids, vaaleansininen pystykauluspaita Wheat ja farkkushortsit Polarn och Pyret.
- Käännettävä (farkku)kauluspaita Polarn och Pyret, beiget chinoshortsit KappAhl Hampton Republic 27 ja ruskeat nahkasandaalit Kavat.
- Tummansininen trikoopaita Polarn och Pyret, beiget kuumailmapallokuvioiset shortsit United Colours of Benetton, tummansiniset kesäsukat Polarn och Pyret ja ruskeat tennarit Crocs.
Seuraavassa lukemiseen liittyvässä postauksessa ajattelin kertoa enemmän käytännön jutuista omien lasten kohdalla eli siitä miten olen saanut poikani lukemaan.