Välikausivaatteet osa 2

Auringonsäteet hieman häiritsevät kuvaa, mutta päätin sen olevan vain iloinen ja hyvä asia.

Mies haki vintiltä vanhoja välikausivaatteita ja täytyy sanoa, että tänä vuonna niitä löytyikin ihan mukavasti.

En ehtinyt vielä sovittaa ekaluokkalaiselle näitä vaatteita. Siitä syystä kuvissa on joitakin vaatteita kahdessa peräkkäisessä koossa (esim.windfleecejä). 7,5-vuotiaan koko on nyt 128cm, mutta koska hän on hoikkarakenteinen, niin  joistakin ulkovaatteista saattaa vielä sopia myös koko 122cm ja toisaalta esimerkiksi takeista, voi hyvin ottaa käyttöön — tai ainakin jo saataville — koon 134cm.

Kuvan toinen POPin välikausitakki on kokoa 128cm ja toinen 134cm. Molemmat ovat keskimmäisen veljen vanhoja. POPin tummansininen kevytuntuvatakki sekä windfleece ovat molemmat kokoa 128cm. Ne saa neppareilla kiinnitettyä kuoritakkiin. POPin henkselilliset kuorihousut ovat kokoa 122cm. Otin valmiiksi esille myös koon 128cm, sillä uskon niille olevan tarvetta. Jonathan-merkkiset ulkohousut ovat vanhempien poikien peruja. Ne ovat olleet hyvät varahousut ja täytyy sanoa, että niiden laadusta olen ollut positiivisesti yllättynyt. Vai mitä sanotte ulkohousuista, joilla on ollut jo neljä käyttäjää?! Noita samoja housuja meiltä löytyy useammassa eri koossa. Kuvan housut ovat kokoa 122cm ja otin sivuun myös koon 128cm. Ekaluokkalainen lähenee pituudeltaan 130cm:iä.

Itse en ole lainkaan mustan ystävä ja siksi harmittaakin, ettei POPilta saa ulkohousuja sinisinä kuin kokoon 128cm asti, talvella ei saanut lainkaan. Mielestäni tummansinisen ja mustan liitto ei ole ollenkaan toimiva, mutta laatu voittaa lopulta värin eli valinnat menee sitten tarjonnan mukaan. Sama väriasia koskee usein myös poikien hanskoja ja kenkiä.

Asusteina on POPin perusraitatrikoopipot sini- ja punavalkoisena sekä fleecevuorillinen leveäraidallinen punavalkoinen pipo ja punavalkoinen pandapipo. Raidallinen tuubihuivi, sormikkaat, tähti- ja pandahuivi sekä siniset kuorihanskat ovat myös POPin. Paddington-huivi on esikoisen taaperoajoilta. Se on ostettu H&M:lta. Tähtipipo on Kivatin ja kuorihanskat Reimatecin. Ekaluokkalaisen yksi lempiväreistä on punainen ja se piristääkin kovasti tummansinistä. Tummansininen on toki värinä muutenkin sellainen, että siihen on helppo halutessaan yhdistää väripilkuksi kirkkaamman värisiä asusteita. Itse tykkäisin kovasti esimerkiksi tummansinisen ja beigen liitosta etenkin kaupunkivaatteissa.

Yksi kaikkien aikojen suosikkikuosini on tässä Ticketin takissa olevat vaaleansiniset tähdet tummansinisellä pohjalla. Tämän takin olen ostanut vuosia sitten nykyiselle 15-vuotiaalle. Hän taisi olla silloin 6-7-vuotias. Samana vuonna ostin keskimmäiselle pojalle haalarin tällä kousilla. Takki on kokoa 122cm,joten saattaa olla, että se on jo pieni tai sitten menee tämän kevään, Ticketit kun olivat ainakin silloin ennen reilua mitoitusta. 122cm kauniin vaaleansininen POPin windfleece oli käytössä ekaluokkalaisella jo syksyllä, joten saattaa olla, että se on jo pieni. Tummansinisenä odottaakin siksi jo koko 128cm. Mustat välikausikengät ovat Vikingin tämän kevään goretexit.

Mini Rodinin vaaleansinivalkoraidalliset pipot olen alunperin ostanut vaaleansinisten Pico-takkien kanssa. Vaaleansiniset sormikkaat on Kivatin ja vaaleansinipohjainen autohuivi on vanhimpien poikien peruja.

Kävin eilen läpi meidän kumisaappaita ja totesin, että kyllä ovat Nokian kumpparit olleet kestäviä! Ainakin kolme eri kokoa on ollut jokaisella viidellä pojalla käytössä ja heidän jälkeenkin ovat täysin kelvollisia vielä johonkin toiseen kotiin. Kuvan nokialaiset ovat jääneet juuri pieniksi nelospojalle ja siirtyvät odottamaan kuopuksen jalan kasvua.

Kuten tässä postauksessa kerroin, niin meidän pojat tykkäävät käyttää haalareita erityisesti kotipihaleikeissään. Ekaluokkalaisella oli jo syksyllä käytössä isoveljensä vanha POPin fleecevuorillinen kuorihaalari ja uskon, että se sopii vielä tänä keväänä etenkin jos siitä irrottaa vuoriosan. Haalari on kokoa 122cm, mutta vastaa kokoa suurempaa. Jostain syystä tuona vuonna koot olivat valtavan suuria. Vintiltä löytyi lisäksi vanhimpien poikien käytössä ollut 128cm Reimatecin kuorihaalari. Se näyttää minun silmiini vielä hieman reilulta esimerkiksi 128cm:n Reiman talvihaalariin nähden.

POPin punaiset asusteet nappaavat kivasti haalarin punaisen raidan. Olen aina tykännyt käyttää pojilla punaista väriä. Erityisen hyvin se on mielestäni sopinut meidän kakkos- ja nelospojalle. Kumpikin heistä on myös itse tykännyt punaisesta. 

POPin merinovillainen pipo ja tuubihuivi käyvät hyvin fleecevuorillisen haalarin kanssa. Kuvan siniset saappaat ovat Crocsin.

Välikausivaatepostauksen osassa 1 kerroinkin jo enemmän tästä Ticketin ruskeasta fleecevuorillisesta takista. Ekaluokkalaisella oli vielä viime vuonna käytössä koko 116cm ja nyt vaihdoin sen kokoon 128cm. 

Vaaleanruskea Reiman haipipo on vanhimpien poikien peruja, samoin ruskeavalkoinen Kivatin tähtipipo. Ruskeat puuvillasormikkaat ovat myös Kivatin ja ruskeat kuorihanskat puolestaan veljien vanhat Reimatecit. Autohuivi on MeandI:n.

Vasemmanpuoleisista POPin housuista ajattelin kertoa eri postauksessa. Oikeanpuoleisia POPin kuorihousuja kutsumme ”hässäkkähousuiksi”. Ne ostettiin aikoinaan kakkospojalle, kun hän pelasi jalkapalloa. Hässäkkähousujen nimi tulee siitä, tää housujen lahkeiden ulkosivut ovat koko matkalta vetoketjua, joten niiden riisuminen ja pukeminen nappikset jalassa kävi kätevästi. Samat hässäkkähousut löytyvät meiltä tässä 128cm koossa ja 140cm koossa. En tiedä myydäänkö POPissa enää näitä, ainakaan emme onnistuneet löytämään kokoa 152cm silloin kun olisi ollut tarvetta. 

Ruskeat lämminvuorisaappaat on Crocsin.

Ekaluokkalaisen välikaudesta puuttuu enää lenkkarit. Vai katsotaanko niiden kuuluvan jo kesään? Uusi lippiskin on toiveissa, mutta ehkäpä sekin menee sinne kesälistalle. 

Välikausivaatteet osa 1

Yksi lämmin huhtikuinen lauantai ja tajusin, etten kai enää voi paeta asiaa nimeltä välikausivaatteiden hankinta. 

Muistatteko viime kevään? Talvi oli pitkä ja kun viimein sai ottaa käyttöön ne välikausivaatteet, tulikin jo kesä! Se oli kyllä kieltämättä ihanaa, mutta käytännössä niitä välikausivaatteita ei juurikaan ehditty käyttää. No, mahdotonta uskoa, että niin voisi käydä toisena vuotena peräkkäin, joten ei auta kuin alkaa kaivella kaappeja.

Tämän postauksen tarkoituksena ei siis ole esitellä kevään uutuuksia, vaan tarkistella mitä kaikkea kaapeista löytyy jo valmiina. Viiden pojan äitinä kannan korteni kekoon kierrätyksen suhteen siinä, että valitsen lapsilleni laadukkaita vaatteita, jotka kestävät omassa perheessämme lapselta toiselle. Jos vaikkapa takkeja on kertynyt vuosien saatossa useampi, tarkoittaa se samalla myös sitä, että niiden kulutus on ollut vähäisempää ja silloin ne pääsevät käyttöön vielä kotimme ulkopuolisillekin lapsille.

Päätin aloittaa kuopuksen (4,5v) vaatteista. Poimin tähän postaukseen sellaisia arkivaatteita, joilla voi rymytä missä huvittaa. Katsotaan, jos kokoan kaupunkivaatteet vielä erilliseksi postaukseksi. Osaa toki käytetään ”kaikkialla” ja se onkin lastenvaatteita valitessani yksi tärkeä sääntö, että vaatteen kuuluu sopeutua lapsen käyttöön eikä päinvastoin. 

Kaappeja kaivellessani löysin Polarn och Pyretin tummansinisen irrotettavalla fleecevuorilla varustetun kuorihaalarin koossa 104cm. Kuopus käytti sitä muutaman kerran jo viime syksynä. Toivon, että se on sen verran reilua kokoa, että sopii yhä. Voisin ajatella, että se menisi vielä tämän kevään ainakin ilman vuoriosaa. Ticketin tähtihaalari on isoveljien peruja ja myös kokoa 104cm. Kuopus lähentelee pituudessa jo 110cm:ä, joten nähtäväksi jää riittääkö näiden haalareiden koot. 

Toistaiseksi en siis ole hankkinut kuopukselle tähän kevääseen kuin välikausigoretexkengät. 

Onni on omistaa ”muutama” isoveli ja vino pino perintöpipoja. Tässä tosin on vaan POPin pipot… No, käytännössä vihreät ja punaiset pipot karsiutuvat suoraan pois, koska kuopus ei itse tykkää punaisesta ja vihreä ei ole hänen värinsä, ei tosin sitä itsekään valitse. Vaihtoehdoiksi jää siis oikeastaan kaikki sinisävyiset pipot. Ruskeavalkoraidallinen ja mustavalkoinen ”batmanpipo” eivät väriensä puolesta käy näiden haalareiden kanssa. Tuota leveäraidallista fleecevuorillista pipoa meillä on ollut myös sinivalkoraidallinen, joka kävisi kivasti tuon tähtihaalarin kanssa, mutta se taisi olla liian pientä kokoa.

POPin perusraitapipo ja -tuubihuivi tummansinivalkoisina. Vihreävalkoisen fleecevuorillisen pipon kaveriksi sopii vaikkapa POPin robottihuivi vuosien takaa. ReimaTecin välikausihanskat kestävät hyvin vielä toisenkin vuoden. Varahanskoiksi päiväkotiin meiltä löytyy samoja hanskoja veljien vanhoina. 

Kuvan tähtihaalari meillä on ollut myös koossa 86cm ja ellen ihan väärin muista, se odottaa yhä myytävien vaatteiden kasseissa uutta kotia.

Kuten jo aiemmin mainitsin, niin vihreävalkoraidalliselle POPin pipolle ei meillä välttämättä enää tule käyttöä. Sitä vastoin Kivatin ohuempi (trikoinen) puuvillakypärälakki on jo nyt otettu käyttöön, kun säät hieman lämpenivät. Kypäräpipo on yhä todella hyvässä kunnossa, vaikka se on jo kolmannella käyttäjällään. Toisina välikausihanskoina käytössä ovat POPin kuorihanskat. Saattaa olla, että niitä sai tänä vuonna vain mustina. Kuvan hanskat ovat tummansiniset.

POPin pandapipo ja -huivi ovat yhdeksänvuotiaan vanhat. Seitsemänvuotiaalla on sama settipunavalkoisena. Kuten kuvastakin näkee, niin tämä materiaali oli tällaista, joka haalistui hetiensimmäisessä pesussa. Harmillista, sillä se tekee pinnan jotenkin nuhjuiseksi. Vastaavaa ei ole tapahtunut esimerkiksi perusraitapipoissa ja voin sanoa, että olen todella tarkka vaatteiden pesijä.

Merinovillapipo ja -tuubihuivi ovat olleet kovassa käytössä. En varmaan valehtele, jos sanon niiden olevan eniten käytetty asustesetti meidän pikkupojilla. Yhdistelmänä ohut ja lämmin on vaan tosi toimiva. Värinsä puolesta tämä setti käy myös lähes kaikkien ulkovaatteiden kanssa.

Ihmeellistä katsoa tätä valokuvaa, kun fleecevuori näyttää noin nukkaiselta, vaikkei kyllä sitä ole. Haalarin pinta kuitenkin kertoo, miten hyvässä kunnossa tämä puku on. Nämä irrotettavat fleecevuorit antavat haalarille pitkän käyttöiän. Silloin kun talvihaalarit tuntuvat jo liian paksuilta, mutta peruskuorihaalari välikauteen puolestaan liian ohuelta, on juuri tämän fleecevuorillisen haalarin aika. Sama pätee myös syksyllä siirryttäessä kuorihaalarista talvihaalariin. 

Vuoriosan irrottaminen ja uudelleen kiinnittäminen on kuitenkin sen verran työlästä, että useimmiten meillä on ollut rinnalla käytössä joko kaksiosainen takki- ja housutsetti tai sitten toinen haalari ilman vuoriosaa. Keväällä ja syksyllä kun säät vaihtelevat paljonkin, on tuo rinnakkaissysteemi ollut hyvä. 

Pidemmän käyttöiän fleecevuorillisessa haalarissa mahdollistaa myös se, että kun vuoriosan ottaa kokonaan pois, vapautuu kuorihaalariosioon enemmän tilaa ja se saattaa mahtua pidempään. Tämän kortin varaan olen yrittänyt laskea tänä keväänä. En nimittäin muista, onko meillä veljien vanhana seuraavan koon haalaria…

Takiksi löytyi yhden veljen aiemmin käyttämä 110cm POPin tummansininen kuoritakki. Housut sen sijaan ovat jossain ”paremmassa tallessa” eli todennäköisesti vintillä (toivottavasti!!!). Kuoritakin käyttöikää pidentää ensin POPin kevytuntuvatakki ja sen jälkeen POPin windfleecetakki. Sekä kuoritakissa että unttis- ja fleecetakeissa on pienet nepparit, joilla ne kiinnittyvät toisiinsa. 

Aiemmassa postauksessa kerroin satukaapista, jota voisin kutsua myös pieneksi vaatekaupaksi. Samaa vaatekauppakäsitettä voisin käyttää myös pikkuvaatehuoneen tangosta, jolla roikkuu POPin windfleecetakkeja joka koossa (sellaisessa jotka eivät parhaillaan ole käytössä jollakin pojista tai jääneet kuopuksellekin pieneksi). Sieltä löysin nytkin jokaiselle pikkupojalle seuraavan koon windfleecen. Olen todennut, että tummansininen takki sopii meillä parhaiten kaikkien muiden vaatteiden kanssa. Meillä on kuitenkin muutama takki jossakin toisessakin värissä, kuten kuvassa näkyvä vihreä. Se on kokoa 110cm ja koska samassa koossa löytyy takki myös tummasinisenä, niin saattaapi olla, että kuvan vihreä takki lähtee myyntiin.

 

 

Kuvan alaosassa näkyvä Ticketin tummasininen kuorihaalari valkoisilla ääriviivatähdillä, on kokolapun mukaan kokoa 92cm, mutta vastaa kokoa 104cm! Sitäkin pitää vielä sovittaa kuopukselle ennen kuin laitan sen eteenpäin. Haalarin päällä oleva tähtipipo on Kivatin ja ollut käytössä jo isoimmilla pojilla.

Kuoritakin sisällä on POPin tummansinipohjainen pikkutähtikuvioinen huivi. Se on ollut meidän pojilla paljon käytössä, ehkä vielä enemmän kaupunkitakkien kuin peruskuoritakin kanssa.

Samat pipot, huivit, tuubit ja hanskat käyvät ristiin lähes kaikkien ulkovaatteiden kanssa.

Näitä Ticketin ruskeita irrotettavalla fleecevuorillia varustettuja kuoritakkeja meillä on joka toisessa koossa. Tilasin niitä vuosia sitten Ticketin verkkokaupasta. Tämä kuvan reilua mitoitusta oleva takki on 92cm ja sen pakkasin nyt poislähtevien joukkoon. Kuopus saa käyttöönsä saman takin koossa 104cm. 

POPin irtovuorillisen haalarin tavoin olemme käyttäneet näitä Ticketin takkeja aluksi vuorillisena rinnakkain esimerkiksi POPin peruskuoritakin kanssa. Me jotka tunnemme todellisen Suomen kesän (viime kesä oli ihana poikkeus), tiedämme, ettei kesästäkään selviä ilman takkeja tai vähintäänkin saatamme huvipuistoreissulla saada niskaamme lämpimän kesäsateen. Kun näistä Ticketin takeista irrottaa vuoriosan (se on kiinni helposti vetoketjuilla noilta pitkiltä sivuilta, mutta sitten hieman haastavammin pienillä napeilla helmasta ja hihansuista), on varsinainen kuoritakki todella kevyttä ja ohutta, tuulitakkimaista materiaalia. Ne menevät näin isommallakin perheellä hyvin pieneen tilaan, joten ovat erityisesti reissuissa todella kätevät. Nämä takit siis pitävät täysin vettä.

Asusteiksi laitoin tähän kuvaan tuon poika numero nelosen syntymävuoden (2011) iki-ihanan ruskeavalkoraidallisen POPin trikoopipon. Muistan todella sen päivän, kun tuo ruskea raitamallisto julkaistiin ja sinne oli PAKKO päästä. Siihen aikaanhan POPin tietyt vaatteet loppuivat heti myyntiin tultuaan. Nyt olen jo parin vuoden ajan toivonut, että POP tekisi raitamalliston beigevalkoisena. Harmaan ystävätj o saivatkin omansa, mutta beigeä on näkynyt vasta vauvamallistoissa.

Ruskeasävyinen muumihuivi on isoveljien peruja. Tassupipo on vuosien takainen Me&I. Suklaanruskeat puuvillasormikkaat ja -lapaset ovat Kivatin. Ne olen tilannut vuosia sitten tamperelaisesta Miraakkelista. Ellen muista aivan väärin, niin tuo tumma ruskea olisi lopetettu Kivatin värivalikoimasta.

Meillä on kuistilla kiintokalusteena penkki, johon kuuluu kolme laatikkoa. Jokaisella pikkupojalla on oma laatikko asusteilleen.

Laatikon vasemmassa etureunassa on pipot.

Peruspipojen takana on kypärälakit.

Kypärälakkien päällä pidetään kuorihanskoja.

Laatikon oikeassa laidassa säilytetään erillisissä pikkukoreissa puuvillalapasia- ja sormikkaita (kuvan tuotteet on Kivatin) sekä huiveja ja tuubihuiveja. Korien takana on hyvässä tallessa retkillä tarvittava istuinalusta.

Tämän asustelaatikon lisäksi meillä on erillisiä hatturasioita, joissa säilytetään hieman harvemmin käytössä olevia asusteita eli niinsanottuja kaupunkipipoja ja -huiveja. Tosin näistäkin kaikki sopivat myös kaupunkikäyttöön.

Kertokaahan, että jos nyt joudun kuitenkin lähtemään haalariostoksille, niin mistä se kannattaisi hankkia? Mikä merkki? Vaatimuksena on riittävän neutraali värimaailma, ettei tarvitse uusia kaikkia asusteita haalarin vuoksi. Vesipilarin on oltava mielellään vähintään 10 000 ja kaikki saumat tietenkin teipatut.

Pääsiäiskorit

Josko viime vuonna pääsiäinen tuntui olevan tosi aikaisin, niin tänä vuonna onkin sitten päinvastoin. Lapsetkin ovat jo moneen kertaan kysyneet, että kuinka monta viikkoa vielä pääsiäiseen.

Äitini toteutti toiveeni isosta pajunkissakranssista <3

Pitkästä odotuksesta huolimatta, palmusunnuntai on kuin onkin tällä viikolla. Vaikka pääsiäisen tärkein sanoma on ihan jotain muuta kuin tiput ja puput, kuuluvat nekin silti osana lasten pääsiäisiloa. Oikeastaanhan vaikkapa tiput symbolisoivat munasta kuoriutunutta uutta elämää ja juuri siitä uudesta elämästä pääsiäisessäkin on kyse tai oikeastaan kuoleman voittamisesta ja elämän jatkumisesta. 

Tämänvuotisia pääsiäisyllätyskoreja en ole vielä koonnut pojille, joten käytän tässä postauksessa viimevuotisia kuvia.

Kun isot pojat olivat pieniä, meillä oli ”maailman isoimmat” pahvimunat, joihin kokosin pojille pääsiäisyllätyksen tai -yllätykset. Munat piilotettiin ja niiden etsintä oli tosi odotettu ohjelmanumero. Munissa saattoi olla Schleichin eläimiä tai ”silmäautoja”, toisinaan joku pikkuinen kirjakin tai Legopussi. Playmobililla oli jonain vuonna hauska idea, kun olivat tehneet sellaisia munanmuotoisia paketteja. Myös Duplolla on joskus ollut myynnissä kiva pieni paketti, jossa on ollut tipu, pupu ja muutama muu Duploeläin. Pieniä Maileg-pupuja ja -hiiriä on myös saattanut löytyä meidän pääsiäisyllätyksistä.

Nykyään piilotamme yleensä nuo Mailegin metalliset pääsiäismunat. Niihin ei sovi kuin pieni yllätys, joka useimmiten on Kindermuna. Etsiminen on silti aina yhtä jännittävää.

Pikkupojille olen koonnut omat pääsiäisyllätyskorit. Niiden suunnittelu, yllätysten miettiminen ja hankkiminen on tosi mukavaa puuhaa. 

Petteri Kaniinin satumaailma -kirjan kuopus sai pääsiäisyllätykseksi ensimmäisenä pääsiäisenään. Pienen Harmaakanin tarinat seurasivat perässä myöhemmin. Näitä kirjoja tapaammekin lukea erityisesti pääsiäisen aikoihin, joskin kuopus toivoo Petteri Kaniinia myös monesti muulloinkin luettavaksi.

Tilasin viime vuoden pääsiäiskoreja ajatellen ensimmäistä kertaa tanskalaiselta Fabelabilta tuotteita. Lunch bag:it olivat mielestäni hauskoja ja myöhempääkin käyttöä ajatellen tarpeellisia. Valitsin lampaan, pupun ja tipun. Lisäksi tilasin tuollaiset pelkistetyt ompelukuvat tarvikkeineen. Suoraan Tanskasta tilaaminen sujui hyvin, mutta Fabelabin tuotteita saa myös kotimaisista verkkokaupoista, kuten Gefferistä ja Emmasandmamas-kaupasta. Jälkimmäisessä näytti olevan myynnissä ainakin noita ompelukuvia.

Vuosi sitten olin tilannut juuri ennen pääsiäistä La Coquetalta pikkupojille uudet neulepaidat ja siitä syystä päätin laittaa ne noihin kangaspussukoihin pääsiäisyllätyksiksi. Ne oli siis oikeastaan ihan ylimäärinen juttu, sattui vaan ajoitus kohdalleen.

Meillä on myös ollut jo vuosien ajan sellainen tapa, että jokainen saa valita kaupasta yhden mieleisensä pääsiäismunan, joka sitten laitetaan osaksi pääsiäisyllätystä. Viime vuonna pojat toivoivat tuollaiset hieman isommat Kindermunat. Laitoin ne sitten vielä ”piiloon” noihin pahvimuniin. Oletteko muuten nähneet miten suuret Kindermunat tänä vuonna ovat löytäneet tiensä kaupan hyllyille? Pojat ne toki näkivät, mutta niiden ostamisesta kieltäydyin 😉

Kuopuksen kori oli viime vuonna kovin ”Petteri Kaniini -voittoinen”. Petteri Kaniini -pahvimunan sisällä oli hänen toivomansa suklaamuna. Petteri Kaniini 
-sorminukkekirjan olin löytänyt muistaakseni kirja-alesta. Korissa oli myös Petteri Kaniini -puuhakirja tarroineen, Fabelabin pupuompelukuva ja pupukangaspussukka, jonka sisällä oli La Coquetan neule ja pieni suklaapupu. Valkoisen pehmeän vedolla toimivan ja liikkuvan pupun löysin muistaakseni Minimanista. Tänä vuonna siellä näytti olevan samanlaisia tipuina. Niitä näin myös Tigerissa ja Citymarketissa.

Viime vuonna eskaripojan kori oli rakennettu hyvin samoista aineksista kuin kuopuksenkin. Fabelabin ompelukuvana oli kissa ja kangaspussukkana lammas. Puuhakirja oli myös Petteri Kaniini, mutta hieman erilainen.

Itse en niinkään tykkää haalia kotiin mitään ”krääsää”, vaan näitä koreja kootessani ajattelen, että sinne tulisi sellaisia yllätyksiä, joita muutenkin voisi lapsilleen ihan käytettäväksi hankkia. Meillä ainakin pojat tykkäävät tehdä puuhakirjoja ja ne ovat erittäin hyvää ajanvietettä muunmuassa silloin, kun pitää odotella vaikka isoveljen pianotunnin ajan musiikkiopiston eteisessä tai milloin missäkin. Näissä koreissa tarpeetonta krääsää edustavat nuo vieteripuput, mutta kovasti niitäkin on kuitenkin viimeisen vuoden aikana käytetty. Ihmeellistä kyllä.

Viime vuonna tokaluokkalaisen korista löytyi Legoaiheinen puuhakirja. Fabelabin kangaspussukka oli tipuaiheinen ja ompelukuvassa oli nallekarhu.

Korit olen ostanut ihan Citymarketista ja tänäkin vuonna näin siellä myynnissä samanlaisia kahdessa eri koossa, Meidän korit ovat ne isommat. Pienemmät puolestaan sopisivat hyvin virpomispalkoille.

Nauhat kävin hakemassa paikallisesta nappi- ja nauhaliikkeestä. Valitsin ne poikien lempivärejä ajatellen ja samaa ajatusta mietin myös koreja kootessani. Kuopuksen lempiväri on vaaleansininen, toiseksi nuorimman valkoinen ja keskimmäisen pojan lempiväri on vihreä.

Ja voi sitä onnen ja ilon odotettua hetkeä, kun viimein pääsi näkemään yllätyskorinsa ja sitä tutkimaan!

Pääsiäisen todellinen yllätyshän silloin reilu 2000 vuotta sitten oli se, kun naiset menivät haudalle ja he näkivät ison kiven sivussa haudalta suulta ja hauta olikin tyhjä. Nämä pääsiäisyllätyskorit eivät kyllä takuulla vedä vertoja sille yllätykselle, mutta voivat kuitenkin olla muistuttamassa meitä pääsiäisen todellisesta yllätyksestä.

Fabelabilla on toisinaan jaossa ihan ilmaisia kivoja askarteluohjeita. Viimevuotiset virpomisvitsat teimmekin Fabelabin ohjeilla.

Onko teillä tapana antaa lapsille pääsiäisyllätyksiä?

Minun pitäisi nyt pyytää miestä hakemaan pääsiäiskorit vintiltä ja vähitellen miettiä niihin sisältöä. Muutama juttu saattaa jo löytyäkin jemmasta 😉

Pojat ja polvisukat osa 2: inspiraatiokuvia kuninkaallisista

En tunnustaudu mitenkään erityisemmin kuninkaallisten elämää seuraavaksi henkilöksi, mutta jotenkin tämä prinssi George on onnistunut valloittamaan minut. Ehkäpä se johtuu siitä, että hän on vain reilu vuoden meidän kuopusta vanhempi ja kuopuksen vauva-aikana juurikin prinssi Georgen kuvia oli paljon julkisuudessa. 

Toinen — eikä varmastikaan vähäisempi — syy ja huomionkiinnittäjä on hänen hurmaava ja söpö pukeutumisensa. Ja varmaankin jo arvaatte, että polvisukat näyttelevät siinä suurta roolia.

Prinssi George ei kuitenkaan pukeudu shortseihin ja polvisukkiin siksi, että se olisi söpöä. Taustalla on brittiperinteet, joiden mukaan yläluokkaan kuuluvat pikkupojat pukeutuvat shortseihin ja pitkiin sukkiin sekä kesäisin että talvisin. 

Kuningasperhe on ollut tarkka tyylistään ja siitä on pidetty kiinni myös Williamin ja Harryn pikkupoika-aikana. 

Pitkiä housuja on pidetty ”rahvaan” merkkinä ja niiden käyttö on sallittu vasta 8-vuotiaana. Siitä syystä ylläolevassa kuvassa vanhemmalla pojalla on jo pitkät housut, mutta nuoremmalla shortsit ja pitkät sukat. Lehtiartikkeleissa, joita löysin netistä tätä postausta varten, on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, että prinssin Georgen kohdalla näistä perinteistä ollaan alettu luopua jo etuajassa. Hän on saanut ”esiintyä” pitkissä housuissa jo viime toukokuussa setänsä häissä ja uudelleen perheen joulutervehdyskuvassa ollessaan ”vasta” 5-vuotias.

Sen verran taisin jokunen vuosi sitten hurmaantua tästä prinssi Georgen pukeutumistyylistä, että loin Pinterestiin ihan erillisen Prinssit-kansion.

Oikeastaanhan tuossa tyylissä vetoaa tuo kokonaisuus ja siinä puolestaan sen yksinkertaisuus. Vai mitä sanotte pikkupojan vaateyhdistelmästä, johon kuuluu kauluspaita, pelkistetty neule, shortsit, polvisukat ja nahkakengät? 

Näissä kuvissa pojat ovat sonnustautuneet juhlaviin polvihousuihin kera pitkien sukkien. Isompien poikien ollessa pieniä tykkäsin käyttää heillä polvihousuja, mutta silloin en löytänyt pojille sopivia polvisukkia, vaan heillä oli sukkahousut. Nekin käyvät mielestäni hyvin poikavauvoille ja -taaperoille. 

Ovatko polvihousut poikien juhlapukeutumisessa jääneet kokonaan unholaan? No eipä niitä silloinkaan kaupasta löytynyt. Piti teettää ompelijalla tai tehdä itse. Jotenkin ajattelisin, että poikien pukeutumiseen voisi saada vaihtelua nimenomaan housun materiaalivalinnoilla ja pituisuuksilla. Onhan tytöilläkin eri pituisia hameita ja mekkoja.

Merimiespuvut pikkupoikien juhlapukuina ovatkin sitten jo ihan eri asia. Niitä parempia ei ole olemassakaan! Näillä eri kuningashuoneiden kuvilla oli kuitenkin tarkoitus kiinnittää huomio poikien polvisukkiin.

En malta tähän loppuun olla laittamatta kuvia myös tästä Downton Abbeyn fiktiivisestä Georgesta ja hänen hurmaavasta pukeutumisestaan kera polvisukkien.

Kaikki tämän postauksen kuvat on poimittu inspiraatioksi Pinterestistä.

Pojat ja polvisukat osa 1

Käyttävätkö/ovatko teidän poikanne käyttäneet polvisukkia? Isojen poikien ollessa pieniä, ei ainakaan minun kohdalleni osunut sopivia ostopaikkoja pikkupoikien polvisukille. Pienempien poikien kohdalla ”aukesivat” nettimarkkinat ja sen myötä mahdollisuudet laajentaa myös poikien pukeutumista.

Tyypillinen esimerkki polvisukkien käytölle sekä tytöillä että pojilla ovat koulupuvut. Koska Suomessa ei ole käytössä koulupukuja, ei myöskään ”polvisukkakulttuuri” ole tuttua etenkään poikien vaatemaailmassa. Polvisukat ovat kuitenkin arkipäivää monen tytön ja pojan elämässä vaikkapa Isossa-Britanniassa, Pohjois-Irlannissa, Italiassa, Kreikassa, Ranskassa, Espanjassa, Turkissa, Japanissa, Kiinassa, Taiwanissa ja osassa Yhdysvaltoja. Tytöt käyttävät polvisukkia hameiden ja pojat shortsien kanssa. Joissakin maissa pojat käyttävät kuitenkin vain pitkiä housuja eli silloin heillä ei ole polvisukkia. 

Tiesittekö, että polvisukkien arvellaan tulleen käyttöön sotien jälkeisinä aikoina ympäri maapallon kangaspulan vuoksi. Pitkät sukat tulivat halvemmiksi kuin pitkälahkeiset housut. Niin, ja kuuluuhan joihinkin univormuihinkin polvisukat.

Kaikki tiedämme myös, että jalkapalloilijat — sekä tytöt että pojat ja naiset että miehet — käyttävät polvisukkia säärisuojien päällä. 

Itse näen ehkäpä kolme syytä (pelisukkien lisäksi), miksi käytän pikkupojilla polvisukkia. Polvisukat pidentävät shortsien käyttöikää eli aikaistavat keväällä ja pidentävät syksyllä. Suomen kesät (poikkeuksena ihana viime kesä) ovat usein lyhyitä ja viileähköjä. Shortseja kuitenkin joka tapauksessa tarvitaan, mutta niiden käyttö saattaa jäädä harmillisesti vain muutamaan kertaan. Polvisukat on hyvä ratkaisu tähän.

Toinen käyttösyy liittyy myös Suomen sääolosuhteisiin. Syksyllä, kun ilmat kylmenevät eikä kuitenkaan vielä haluaisi siirtyä käyttämään pitkiäkalsareita (että tarkenisi vielä talvellakin), tarjoavat polvisukat hyvän välimuodon astetta  lämpimämpään pukeutumiseen. Esimerkiksi POPin tummansiniset ja mustat merinovillasukat ovat olleet oivalliset tähän tarpeeseen. Itsekin olen jo monta vuotta käyttänyt polvisukkia juurikin tästä syystä. Sama keväällä, kun ilmat alkavat jo lämmetä, pitkätkalsarit ahdistavat, mutta pelkät lyhyet sukat eivät vielä lämmitä riittävästi. 

Kolmas käyttösyy on puhtaasti esteettinen. Onhan se nyt valtavan söpöä, kun pikkuinen poika on puettu polvisukkiin. Pojille on muutenkin niin paljon vähemmän söpöjä ja leikkisiä vaateita kuin tytöille. Kun tarjolla on vielä yksi erilainen tapa käyttää shortseja, niin pitäähän sellainen mahdollisuus ottaa käyttöön. Eikö vaan?

En ole kuitenkaan koskaan pakottanut poikia käyttämään polvisukkia, ainoastaan tarjonnut siihen mahdollisuuden ja itse asiassa ovat kovasti tykänneet niistä. Omassa mielessäni olen kuitenkin ajatellut, että polvisukat ovat enemmän taapero- ja leikki-ikäisten sekä pikkukoululaisten poikien juttu. Sitten ne varmasti iän myötä jäävät itsestään pois tai korvautuvat pelisukilla 😉 

Bonuksena vielä neljäs syy: polvisukilla saa loihdittua myös lisäilmettä juhlavaatetukseen.

Eläinpolvisukat ovat hauska ja leikkisä lisä polvisukkavalikoimissa ja sopivat kivasti erityisesti taapero- ja leikki-ikäisille.

Tässä näkyy kuopuksen polvisukkavalikoima: ribbpolvisukat ovat kaikki Condorin sukkia ja ne on ostettu La Coquetalta. Sileät tummansiniset ja mustat ovat POPin merinovillasukat. Niitä ei ollut myynnissä enää tähän aikaan vuodesta, mutta sen sijaan löysin tällaisia. Aika kivan sporttisia. Pandasukat ovat Liewoodin, kettusukkien merkkiä en enää muista.

Postauksen kuvat poimin vanhojen sekalaisten — pääasiassa kännykkäkuvien joukosta.

 

Poikien vaatteet kuvissa:

  • Beiget ja tummansiniset chinoshortsit KappAhl Hampton Republic 27
  • Ruutushortsit KappAhl Newbie
  • Shortsihaalari La Coqueta
  • Pitkähihainen trikooraitapaita Polarn och Pyret
  • Pitkähihainen neuleraitapaita La Coqueta
  • Valkoinen pitkähihainen trikoopaita KappAhl Newbie
  • Vaaleansininen kauluspaita ja valkoinen pystykauluspaita Benetton
  • Tummansininen lätsä Polarn och Pyret
  • Vaaleansininen lätsä KappAhl Hampton Republic 27
  • Ruudullinen pystykauluspaita POMPdeLUX
  • Tummansiniset henkselit Polarn och Pyret
  • Konjakinruskeat ja tummanruskeat nahkasandaalit sekä mustat juhlakengät Kavat
  • Ruskeat nauhalliset nahkakengät La Coqueta
  • Ribbpolvisukat Condor, La Coqueta
  • Merinovillapolvisukat Polarn och Pyret
  • Pandapolvisukat Liewood