Valaita ja kaskelotteja

Kun näin ensimmäisen kerran tämän paidan KappAhlin Newbien mallistossa, tiesin heti, että meidän kaksi nuorinta poikaa ihastuisivat tähän oitis. Kumpikin pojista tykkää paidan väreistä ja erityisesti ekaluokkainen on hyvin kiinnostunut kaikesta luontoon ja eläimiin liittyvästä.

Itsekin ilahdun aina, kun löydän jonkun kivan pojille sopivan kuosin. Tällaiset hempeät värit ja lempeät kuviot ovat enemmän mieleeni kuin tummat, räiskyvät ja pelottavat värit tai kuvat. Vuosien saatossa juurikin monet mereen liittyvät kuvat ovat olleet kivoja, kuten ankkurit ja purjeveneet ja nyt nämä. Kuumailmapallot, vanhanajan lentokoneet ja tietysti tähdet ovat kestäneet aikaa. Eläinkuosit ovat usein lasten suosikkeja.

Hieman vain jännitin, riittääkö tuo suurin koko (tuplakoko 122/128cm) enää seitsemänvuotiaalle, joka oli viimeisimmän mittauksen mukaan 128cm pitkä. Kun näin paidat liikkeessä, huomasin heti, että ne ovat reilua mitoitusta, joten uskalsin ostaa. 

Oletteko muuten koskaan ihmetelleet sitä, että miten hyvin sitä pystyykään arvioimaan jonkun vaatteen sopivuutta omalle lapselleen. Jotenkin ymmärrän tuon ”näppituntuman” vielä silloin, kun on kyseessä vauva, jota tulee pidettyä paljon sylissä, mutta että se sama tuntuma säilyy isompiin lapsiin asti. Itse jaksan aina hämmästellä sitä. Lisäksi arviointikyky kokojen suhteen toimii, vaikka lapsia olisi useampikin. Jännä juttu.

Mittaillessani näitä paitoja (silmilläni) huomasin heti myös sen, että koko 110/116cm näytti vielä isolta kuopukselle. Koko 98/104cm puolestaan olisi ollut sopivampi. Poika on kuitenkin jo lähes 110cm pitkä,joten tuntui hullulta ostaa enää tuota pienempää kokoa, etenkin kun siinä koossa olevia paitoja on jo riittävästi. Päädyin siis ostamaan hänelle tuota isompaa kokoa. Paita voi vaikka rauhassa odotella jemmassa syksyä.

Sen verran uunituoreista paidoista on tällä kertaa kyse, etten ehtinyt vielä käyttöönottopestä niitä, joten en osaa sanoa, kutistaako pesu niitä vähänvai ei lainkaan. Joka tapauksessa ekaluokkalaiselle näytti hihoissa olevan jopa hieman varaa, joten elän toiveissa, että paita sopisi vielä syksylläkin.

Itse olen tummien farkkujen ystävä, mutta vähitellen olen alannut lämmetä myös kauniille vaaleansiniselle pesulle. Liekö kevään vaikutusta?
Tämä Newbien paita sointui ainakin tosi hyvin näiden Polarn och Pyretin pehmeiden farkkujen kanssa.

Collegehousujen (on meillä niitäkin) sijaan suosin pikkupoikien koulu/päiväkotihousuina tällaisia pehmeitä ja rentoja farkkuja, joissa on useimmiten resorit tai kuminauhat lahkeiden suissa. Ne helpottavat haalarin tai ulkohousujen pukemista sisähousujen päälle. Farkut eivät ala pussittaa samalla lailla ja yhtä nopeasti kuin collegehousut, vaan pysyvät pidempään siistimpinä. Siksi tykkään niistä enemmän. Näillä farkuilla koululaiset voivat hyvin myös kirmata välituntileikeissään sitten kun ei enää tarvitse käyttää erillisiä ulkohousuja sisähousujen päällä.

Vinkkinä vielä, että loppukesän alennusmyynneistä tekee aina hyviä löytöjä tulevaksi lukuvuodeksi. Ostin esimerkiksi näitä POPin farkkuja useammassa koossa jemmaan silloin kun sai  normaalin -50% alen lisäksi vielä -20% lisäalen. Läpi vuoden vastaavaa mallia saa edullisemmin esimerkiksi KappAhlin ja Lindexin mallistoista. POPin farkut ovat ainakin meidän käytössä osoittautuneet laadukkaiksi sekä kestoltaan että ennen kaikkea siinä, että ovat pehmeitä ihoa vasten eivätkä kutita atoopikkoakaan.

Jemmasta löytyneet vuosien takaiset Lingon&Blåbärin haisukat valikoituvat valaan kaveriksi. Niin, minähän puhuin valaspaidoista, mutta luontodokumentteja ahminut ekaluokkalaiseni oikaisi asian hyvin ystävälliseen sävyyn ja sanoi: ”Äiti, musta tuntuu, että tuo vois kyllä olla kaskelotti.” Sain selkeät perustelut asialle ja kun myöhemmin yksin ollessani vielä asiaa selvitin, löytyivät kaikki samat tuntomerkit myös netin tietosivuilta. Paidassa komeilevatkin siis kaskelotit kulmikkaine päineen. Kaskelotti on hammasvalaista suurin ja koiras kasvaa noin 16 metrin pituiseksi.

Erityisesti kuopus on ihastunut Benji Daviesin uudehkoon kirjasarjaan, joka kertoo Toivo-nimisestä pojasta. Meillä on tästä alkuperäiskieleltään englanninkielisestä sarjasta suomennetut kirjat
Toivo ja valas sekä Toivo ja talviyö. 

Käydessäni Akateemisessa kirjakaupassa, huomasin,
että sarjaan on ilmestynyt yksi uusi kirja suomennettuna.
Sitä, ja saman kirjailijan toista uutuutta, ajattelin meille sopiviksi kesälomakirjoiksi.

Newbien kaskelottipaita löytyy täältä. Hinta on mielestäni melko edullinen (13€) ja useinhan KappAhlilla on alekampanjoita. 

Pehmoinen valas (vai kaskelotti???, kulmikas pää näköjään silläkin) on Fabelabin. Kuopus sai sen joululahjaksi yhdessä tuo kirjan kanssa. 

Muovivalas on puolestaan Schleichin.

Toivo ja valas -kirja löytyy ainakin täältä.

Pojat ja (polvi)sukat osa 3

Aiemmat osat löytyvät näistä linkeistä: osa 1 ja osa 2.

Pääasiassahan olen tilannut poikien polvisukat täältä eli La Coquetalta.

Tällä kertaa pikkupoikien kevään/kesän juhlavaatteisiin tarvittiin kuitenkin sileät valkoiset polvisukat eikä niitä ollut La Coquetan valikoimissa. Päätinkin ensimmäistä kertaa kokeilla tilata sukat suoraan espanjalaiselta Condorilta. Voin sanoa, että sitä valikoimaa selatessani vierähti kyllä tunti jos toinenkin. Sekä lyhyitä perussukkia että polvisukkia (sileinä ja ribattuina) on valikoimissa huikeat 62 eri värisävyä!

Paketti tuotiin kotiovelle. Toimituksen saa maksuttomana, kun tilaus ylittää sata euroa. Päätin sitten samalla kertaa tilata myös kaikki puuttuvat koot sekä nilkkasukkia, joten postikuluja ei tullut lainkaan. Toimitus kesti noin viikon. 

Kaikki sujui moitteettomasti ja paketin sisältö vastasi tilaustani.

Sukat oli kääritty Condor-papereihin.

Ilokseni olen huomannut, että Condorin sukkia saa nykyään myös Suomesta. Niitä myy esimerkiksi Youngest Fashion ja Miniaisling

Valkoiset polvisukat ovat resoria lukuunottamatta täysin sileät ja ne ostin varta vasten tämän kevään juhlahousuihin sopiviksi. 

Olette varmasti huomanneet, että tämä ruskean sävy on tällä hetkellä erityisesti mieleeni. Olinkin iloinen löytäessäni tämän värin Condorin valikoimista. 

Kolmasluokkalaisen lempiväri on vihreä ja päätin valita hänelle yhdet sukat vihreinä. Täytyy kyllä todeta sama asia kuin aiemminkin vihreän värin kanssa, että oikean sävyn löytäminen on todella vaikeaa. Tämä svy on nimeltään ”jade” ja vastasi kyllä hyvin verkkokaupassa näkyvää kuvaa. Oikeastaan etsin sellaista hieman vaaleampaa vihreää eli sellaista haaleanvaaleansinisen kanssa yhteensopivaa haaleanvaaleanvihreää, mutta vaikka sukkien värisävyjä oli hurjat 62, ei juuri sellaista vihreän sävyä löytynyt valikoimista. Päädyin sitten tähän jadeen, joka on mielestäni aivan kaunis murrettu vihreä. Hieman vaaleampana olisi juuri oikea sävy. Suklaanruskeat, kamelinruskeat ja vaaleansiniset polvisukat ovat täydennyksiä kokoihin.

Tämä konjakinruskea tai karamelli löytyy Condorin sävyistä nimellä ”oxide” tai ”rust”, suomeksi ”ruoste”. Melko hyvin kuvaa myös tuo sana oikeaa värisävyä, joskin suomalaiseen korvaan ruosteenruskea ei kuulosta kovin miellyttävältä. Tai mitä mieltä te olette? Valitsisitko mieluummin karamellinruskean kuin ruosteenruskean? Entä konjakin vai ruosteen? No, nimestä viis, väri on joka tapauksessa onnistunut.

Tilasin siis samat ”oxide”-sävyiset sukat sekä polvi- että nilkkasukkina. Vaaleansiniset nilkkasukat ovat olleet meillä kovin pidettyjä, etenkin kahden nuorimman käytössä, joten niitä tilasin muutamat lisää.

Tummansiniset nilkkasukat käyvät lähes kaikkeen ja niitä meillä onkin jokapäiväisessä käytössä POPin mallistosta (esim.tämä postaus). Jadenvihreitä nilkkasukkia eisaanut ribbversiona, joten tilasin ne sileinä, kuten valkoiset polvisukatkin. Suklaan- ja kamelinruskeat nilkkasukat ovat täydennystä olemassa oleviin kokoihin.

Luulen, että näillä sukilla pärjää jonkin aikaa 🙂 

Juhlasukista yhdessä muun juhlavaatetuksen kanssa toivon voivani tehdä jossain vaiheessa postauksen. Sanon toivon voivani, koska juhlien tiimellyksessä (ennen, jälkeen ja niiden aikana) ei aina välttämättä löydy sopivaa hetkeä kuvauksille. Saatte ehkä nähdä, millaisilta nuo valkoiset ”sääret ja pohkeet” näyttävät juhlien jälkeen 😀

Gluteeniton ranskalainen suklaakakku

Me saamme tänä keväänä juhlia esikoisemme ylioppilaaksi pääsyä.

Olen yrittänyt miettiä mitä kaikkea voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen liittyen juhlavalmisteluihin. Jokainen joka on järjestänyt juhlia, tietää, että niitä viime hetken juttuja jää joka tapauksessa, siksi kaikki mahdollinen on hyvä saada alta pois.

En toki millään pysty leipomaan kaikkea itse,  mutta jotain kuitenkin. Yksi juhlakakkuehdokas on tämä ranskalainen suklaakakku, josta päätin tehdä kokeiluversion. 

Reseptin olen saanut ystävältäni ja jälleen kerran, olen vain muokannut siitä gluteenittoman version. Kakku on samalla myös maidoton, joten se käy melko monen ruokavalioon. 

Huomautettakoon vielä, että kuvissa näkyvä laktoositon kermavaahto ei sovi maitoallergikoille, mutta heille saattaa sopia esimerkiksi kaura- tai soijakerma riippuen muista allergioista.

Halusin tehdä tämän testikakun paitsi nähdäkseni miten se onnistuu, mutta myös selvittääkseni, että kuinka kauan sen sulamiseen tarvitaan aikaa ja miltä se maistuu 😉

Nyt kun olen tehnyt ”liukuhihnalla” jo useamman samanlaisen kakun, olen saanut huomata, että leipominenhan nopeutuu huomattavasti kahden ensimmäisen kakun jälkeen, koska reseptin oppii ulkoa, uunin paistoajan tietää ilman testaamista ja aluksi työläiltä tuntuvat kakunteon vaiheet onnistuvat nopeasti ja luontevasti.

 

Gluteeniton ja laktoositon tai maidoton ranskalainen suklaakakku:

  • 175 g laktoositonta voita (ei ole silloin maidoton) tai maidotonta kasvisrasvaa (esim. Keiju, kirkkaansininen)
  • 175 g Brunbergin tummaa laktoositonta suklaata
    (suklaassa lukee "saattaa sisältää jäämiä maitoproteenista", sen pitäisi käydä myös maidottomille, mutta kannattaa aina varmistaa sopivuus henkilökohtaisesti, tuotteessa ei siis ole käytetty maitovalmisteita eli ei myöskään laktoosittomia maitotuotteita, sillä ne eivät sovi maitoallergikoille)
  • 2 dl sokeria
  • 3 kananmunan keltuaista
  • 1 dl gluteenitonta Semperin jauhoseosta (se on myös maidotonta, kaikki gluteenittomat jauhot eivät välttämättä ole maidottomia)
  • 1/2 tl kahvijauhetta
  • 3 kananmunan keltuaista
  • Sulata voi/rasva kattilassa.
  • Sulata suklaa rasvan sekaan.
  • Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan.
  • Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
  • Lisää suklaarasvaseokseen sokeri, keltuaiset, gluteeniton jauho ja kahvijauhe.
  • Kääntele valkuaisvaahto varovasti seoksen sekaan.
  • Leikkaa n. 24cm halkaisijaltaan olevan irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja kaada taikina sen päälle.
  • Paista 175 asteisen uunin alatasolla n. 30 minuuttia. Meidän uunissa sopiva paistoaika on 35 minuuttia, ystäväni uunissa 27 minuuttia. Kakku saa jäädä keskeltä hieman tahmeaksi mutakakun tavoin.

Kokeilin ensin leikata leivinpaperista hieman isomman, niin että se ylsi myös vuoan reunoille, mutta en tykännyt kakun epätasaisista reunoista. Seuraavalla kerralla kokeilin voidella ja jauhottaa vuoan, mutta silloin lopputulos oli kakun reunoilta ”liian jauhoinen”. Kolmannen kakun tein äitini vinkin perusteella eli laitoin kakun irtopohjavuoan kera pakastimeen ja kun se oli hieman jäätynyt, irrotin vuoan ja laitoin kakun takaisin pakastimeen (tarvittaessa voi käyttää veistä varovasti apuna reunan irrottamisessa). Tällä tavalla reunasta tuli mielestäni siisti ja tämä myös nopeuttaa kakun leipomista, koska vuokaa ei tarvitse erikseen voidella, vaan sen pohjalle riittää pelkkä vuoan pohjan muotoinen ja kokoinen leivinpaperi.

Kakku suli huoneenlämmössä noin tunnissa. Ripottelin siivilän avulla suklaakakun pinnalle vielä hieman tomusokeria, jolloin kakku oli valmis tarjoiltavaksi.

Omasta mielestäni tällainen ranskalainen suklaakakku maistuu parhaimmalta, kun sitä hieman lämmittää, mutta juhlissa se ei oikein ole mahdollista. Ripaus kermavaahtoa ja vaikkapa tuoreita marjoja saa kakun maistumaan entistä paremmalta.

Tämä testikakku sopi juuri ja juuri Iittalan Kastehelmen pienempään (halkaisijaltaan) jalalliseen kakkuvatiin. Hieman isompi tarjoiluastia helpottaa kuitenkin leikkaamista.

Tässä kuvassa on vuorossa testikakku numero kakkonen. Mitä useampi testikakku sitä suurempi vaara, että juhlamekko alkaa kiristää jo ennen varsinaisia juhlia ja herkutteluja 😉

Pikkupoikien vaatehuoneessa osa 6: rasiat

Nyt on ainakin tällä erää viimeisen vaatehuonepostauksen vuoro.
Alkaakohan teitä jo kyllästyttää sama aihe?

Shortsilaatikoiden yläpuolella on ensin kaksi hyllyä, joissa säilytämme elokuvia. Kuten kuvan alakulmasta näkyy, meillä on vielä käytössä myös vanha kunnon videonauhuri 😉 Elokuvien jälkeen on vuorossa hieman isompi hyllyväli. Päätimme aluksi pitää sen juuri tällaisena isompana ja vasta tarvittaessa lisätä siihen vaikkapa hyllyjä. Tähän asti olemme olleet tyytyväisiä tähän ratkaisuun eli muutokselle ei ainakaan vielä ole ollut tarvetta.

Hyllyn yläosassa on kaksi ulospäintyöntyvää tankoa, jotka venyvät vielä tuosta perusmitasta puolet lisää eli vaatehuoneen käytävän puolelle. Tangoilla säilytän joitakin ”rennompia” omia laukkujani, kuten kesäkasseja ja tuota ruskeaa ”viikonloppulaukkuani”. Tankojen päädyt ovat osoittautuneet mainioksi säilytyspaikaksi olkihatuille. Tangoilla tapaa roikkua myös ylimääräisiä lastenhenkareita. Tykkään, että niitä on aina tarvittaessa käden ulottuvilla. 

Petteri Kaniini ystävineen saa myös asua tässä vaatehuoneessa. Peltirasia, jossa Petterin äiti pukee Petterille jälleen kerran uutta nuttua, on mielestäni tosi ihana ja monikäyttöinen. Rasian kansi on toiselta pitkältä sivulta kiinni saranoilla, joten kansi jää paikoilleen, kun sen avaa. Olen ostanut rasian reilu vuosi sitten Ombrellinosta.

Peltinen lounassalkku kätkee sisälleen muutamat juhlasukat ja olkaimet.

Nämä rasiat ovat puolestaan kuopuksen nokkamukien pakkauksia. En todellakaan säästä kaikkia mahdollisia pakkausrasioita, mutta näille löytyi mielestäni hyvä käyttötarkoitus. Läpinäkyvät sivut ovat erittäin toimiva lisä säilytyksessä, koska niistä näkee heti sisällön eikä tarvitse avata kaikkia rasioita erikseen. Näihin Petteri-laatikoihin mahtuu juuri sopivasti kolmet POPin olkaimet niiden omissa pakkausrasioissaan (pysyvät niissä paremmin siististi eivätkä pääse sotkeutumaan toisiinsa).

Petterin nuttu on päässyt tässä linnunpelättimeksi, kuten sadussakin. Olen neulonut tämän villatakin kuopukselle vauvavuonna enkä ole vielä malttanut pakata sitä pois. Tämä koruteline tarjosi sille hauskan säilytyspaikan ja on samalla muistona kuopuksen yksivuotissyntymäpäivistä Petteri Kaniini
-teemalla.

Olen todellakin kulkenut Petteri Kaniini -fanisilmät auki kaikkialla Suomessa liikkuessani. Tämän hieman jo kulmistaan kärsineen ison kartonkikortin löysin muistaakseni Porvoon Riimikosta. Mielestäni se sopii hauskasti juurikin tänne vaatehuoneeseen.

Löydöistäni huolimatta, Suomesta löytyy yhä harmillisen vähän Petteri Kaniini
-tuotteita ja odotankin kovasti, että pääsisin jonain päivänä Lontooseen ihastelemaan valikoimia. Toiveissa olisi löytää erityisesti posliiniastioita, alkaen kananmunakupeista.

Belle & Boo kuuluu myös suosikkeihini. Se olisi toinen takuuvarma kohde Lontoossa. Tarjolla on ehkä hieman enemmän ”tyttöjen juttuja”, mutta onneksi löytyy myös kivoja poika-aiheisia kuvia. Tämäkin on mielestäni oikein passeli kuva juuri vaatehuoneeseen. Se pilkistää seinältä henkareiden takaa.

Ei ole varmasti jäänyt epäselväksi, että olen jonkun sortin rasia- ja salkkufani. Paitsi lastenhuoneessa, niin myös tällaisessa ”walk in closetissa” ne pääsevät hyvin oikeuksiinsa ja erityisesti niitä pystyy siellä hyödyntämään loistavasti. Lisäksi ne ilahduttavat vaatehuoneessa kävijää 🙂

Tämä Name Itin lahjarasia on kuin tehty pikkupoikien juhlarusettien säilytykseen, kuten tuo soittorasiankin laatikko. Rasiat pitävät pölyt loitolla, mutta läpinäkyvä kansiosa helpottaa oikean rusetin löytämistä. 

Salkut ja hatturasiat ovat paitsi suloisia ja pitävät pölyt loitolla, niin mahduttavat myös sisäänsä paljon pikkutavaroita. 

Suurin salkku kätkee sisälleen solmioita ja olkaimia. Koska näitä asusteita ei tarvita päivittäin, viikoittain eikä edes kuukausittain, ei niiden tarvitsekaan olla helposti saatavilla. Kuitenkin silloin kun niitä tarvitaan, on niiden löytäminen helppoa, koska niillä on tietty erillinen säilytyspaikka.

Valtaosan meidän pahvisalkuista ja -hatturasioista olen ostanut tamperelaisesta Miraakkelista. Meillä on niitä käytössä myös kuistilla (eteisessä) asusteille, kuten pipoille, lätsille ja huiveille sekä lastenhuoneissa pienille leluille, tarvikkeille ja askarteluille.

Salkkujen, hatturasioiden ja pakkauslaatikoiden lisäksi hyviä ja myös ulkonäöllisesti kivoja säilytysvaihtoehtoja ovat lastenvaateliikkeistä saadut lahjakassit ja -laatikot. Nämä Jacadin versiot pitävät kärkisijoja ainakin värinsä puolesta. Aiemmin jo kerroinkin, miten lahjalaatikot kätkevät sisäänsä ja silkkipapereiden suojiin pellavaiset juhlalätsät. La Coquetan kangaspusseista olen kertonut muunmuassa tässä postauksessa.

Pikkupoikien aarrerasiat (soittorasiat/korurasiat) kätkevät sisälleen paitsi heidän korujaan, niin myös milloin mitäkin ”aarteita”. Olen niin iloinen, että tällaisia rasioita valmistetaan myös pojille sopivina. Kuopuskin saattaa istua pitkään soittorasiansa kanssa yhä uudelleen ja uudelleen musiikkia kuunnellen ja korujaan ihastellen. Hän nautii saada kuulla aina samat kertomukset vaikkapa kastelahjaksi saamistaan koruista. 

Onko teidän lapsilla aarre/soitto/korurasioita?

La Coquetalla on tapana laittaa lähetyksen mukana kiitosviesti mallistokuvalla varustetussa postikortissa. Mielestäni ele on kiva ja suloiset kuvat ovat päässeet myös ilahduttamaan pikkupoikien vaatehuoneen hyllyjä. Niitä ja muitakin sopivia kortteja, julisteita ja kuvia voisi hyvin laittaa myös tavallisen vaatekaapin ovien sisäpuolelle ilahduttamaan.

Vaatehuoneessa myös kauniit ja ihanat muistot pääsevät esille. Keskimmäistä poikaamme esittävä upea kuva on hänen kummiensa pojan tekemä. 

Mielelläni kuulisin kommenttejanne ja ajatuksianne tästä hieman pitkäksi venyneestä postaussarjasta. Olisi myös kiva kuulla teiltä lukijoilta hyviksi havaitsemianne vaatteidensäilytysvinkkejä.

Meillä alkaa katseet suuntautua vaatteiden osalta kohti tämän kevään suurta juhlapäivää. Katsotaan ehdinkö tehdä postauksia ennen juhlia vai jäävätkö ne suosista niiden jälkeen. Kiinnostaako teitä ylipäätään poikien juhlavaatetus?

Pikkupoikien vaatehuoneessa osa 5: henkarit

Käytän kolmikolla keskenään hieman erilaisia henkareita. Osittain se johtuu siitä, että vuosien varrella meille on kertynyt niitä erilaisina. Vaikka alunperin aikomukseni oli ostaa vain yksiä ja samoja henkareita, kävi kuitenkin niin, että ensimmäiseksi ostamiani ei enää myöhemmin saanutkaan lisää. Toinen syy on se, että henkarit auttavat tunnistamaan kenen vaatteista on kyse. Ripustan jo silittäessäni jokaisen vaatteet omille henkareilleen, jolloin ne on helppo laittaa vaatehuoneissa omille paikoilleen.

Keskimmäisellä pojalla on alatangolla vaatteet Ikean valkoisissa puuhenkareissa. Ylätangolla hänellä on käytössä puisia henkareita, joissa on lyhyempi tuo ripustuskoukun suora osa (ei ole kuvassa). Silloin myös hänen paitansa (jotka ovat jo isompaa kokoa) mahtuvat paremmin roikkumaan niille varatussa tilassa. Pukuja (housuja) varten tarvitaan myös noita poikkipuisia henkareita. 

Ekaluokkalaisella on sekä ala- että ylätangolla kuvan oikeassa yläkulmassa näkyviä Ikean puunvärisiä henkareita ja lisäksi puvuille samoja henkareita kera poikkipuun.

Kuopuksen alatangolla on Mailegin ”Noah´s friends”-puuhenkareita sekä jokunen muukin kuvallinen puuhenkari. Vaaleansinivalkopilkullinen ja ”baby”
-henkari ovat myös Mailegin. Tykkään näistä kovasti, mutta paksuutensa vuoksi ne vievät tavallista henkaria enemmän tilaa tangolta. En tiedä valmistaako Maileg yhä henkareita.

Ylätangolla puolestaan on käytössä ohuemmat muoviset Fabulous Goosen suloiset henkarit. Olen ostanut meidän henkareita vuosia sitten kolmesta eri paikasta (Zicco, Ombrellino ja Miraakkeli), mutta tällä hetkellä en tiedä saako niitä Suomesta enää mistään. Tietääkö joku teistä? Täältä löytyi kuitenkin valmistajan sivut. Henkareista tehdään kahta eri kokoa: baby ja junior. Meillä on vain tuota junior-kokoa.

Lempivärit ja suloiset eläimet. Meidän käytössä nämä henkarit ovat osoittautuneet myös kestäviksi. Vertailukohteena pidän vastaavia muovisia henkareita tähtikuvioin, jotka ovat napsahtaneet poikki vähän kuin ”itsestään”.

Millaisia henkareita teillä on lasten vaatekaapeissa?

Näiden lisäksi meillä on  Newbien kangaspäällysteisiä henkareita, mutta ne vievät tangolta liikaa tilaa paksuudellaan. Muutama Newbie-henkari roikkuu kuopuksen sängyn yllä olevassa pikkuhyllyssä.